Palkealan ortodoksinen seurakunta

Tässä artikkelissa tutkimme Palkealan ortodoksinen seurakunta:n vaikutusta nyky-yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Palkealan ortodoksinen seurakunta on synnyttänyt syvää keskustelua ja pohdintaa sen merkityksestä ja seurauksista ammatillisesta vaikutuksestaan ​​henkilökohtaiseen merkitykseen. Vuosien varrella Palkealan ortodoksinen seurakunta:stä on tullut kiinnostava aihe ei vain asiantuntijoille ja tutkijoille, vaan myös suurelle yleisölle. Kattavan analyysin avulla pyrimme ymmärtämään Palkealan ortodoksinen seurakunta:n merkityksen jokapäiväisessä elämässämme ja tarkastelemaan tarkasti, kuinka se muokkaa nykymaailmaamme.

Palkealan ortodoksinen kirkko ennen sotia.

Palkealan ortodoksinen seurakunta oli suomalainen ortodoksinen seurakunta luovutetussa Karjalassa. Se kuului Karjalan hiippakunnan kuudenteen valvontapiiriin. Seurakunnan alue käsitti Raudun, Metsäpirtin, Sakkolan ja Vuokselan kunnat.[1]

Seurakunnan jäsenmäärä

Palkealan seurakunnassa oli 1 675 jäsentä vuonna 1935.[1] Suurin osa seurakunnan jäsenistä asui Raudussa. Metsäpirtissä oli noin 260[2] ja Sakkolassa 35[3] seurakunnan jäsentä.

Kirkot

Palkealan seurakunnan pääkirkko sijaitsi Raudun kunnan Palkealan kylässä. Lisäksi Raudun Vakkilan kylässä oli profeetta Elian tšasouna. Aiemmin oli ollut tšasounat myös Palkealassa (purettu 1892) ja Sakkolan Petäjärvellä (poistettu käytöstä 1929). Molemmat seurakunnan pyhäköt vaurioituivat talvisodassa ja ne on purettu myöhemmin.

Historia

Raudussa oli ortodoksinen seurakunta ainakin jo 1500-luvulla ja Palkeala oli tämän seurakunnan keskuksena. Seurakunta muutettiin luterilaiseksi 1600-luvun alussa Ruotsin harjoittaman luterilaistamisen johdosta. Palkealan alueen ortodoksit kuuluivat 1700-luvulta lähtien Inkerinmaan puoleiseen Matoksin seurakuntaan, kunnes Palkealan seurakunta perustettiin vuonna 1865.[4]

Palkealan seurakunta lakkautettiin muiden luovutettujen alueiden seurakuntien tavoin vuonna 1949.[4]

Lähteet

  1. ↑ a b Iso tietosanakirja 9, s. 938. Helsinki: Otava, 1935.
  2. ↑ Iso tietosanakirja 8, s. 1 006. Helsinki: Otava, 1935.
  3. ↑ Iso tietosanakirja 11, s. 723. Helsinki: Otava, 1936.
  4. ↑ a b Palkealan ortodoksinen seurakunta 23.3.2008. Suomen Sukututkimusseura. Viitattu 25.3.2008.
  • Karjalan ja Petsamon ortodoksiset kirkot ja kirkkotaide, toimittanut Kristina Thomenius ja Minna Laukkanen. Etelä-Karjalan taidemuseon julkaisuja 18:1b, Jyväskylä 1997. ISBN 951-785-018-2

Aiheesta muualla