Pentti Papinaho

Nykymaailmassa Pentti Papinaho on edelleen ajankohtainen aihe, joka herättää kiinnostusta ja keskustelua yhteiskunnassa. Tekniikan ja globalisaation myötä Pentti Papinaho on ottanut perustavanlaatuisen roolin ihmisten jokapäiväisessä elämässä. Pentti Papinaho on noussut toistuvaksi keskustelunaiheeksi eri alueilla sen vaikutuksista talouteen ja vaikutuksestaan ​​ihmissuhteisiin. Kautta historian Pentti Papinaho on kehittynyt ja sopeutunut poliittisiin, sosiaalisiin ja kulttuurisiin muutoksiin, mikä on synnyttänyt monenlaisia ​​näkökulmia ja mielipiteitä aiheesta. Tässä artikkelissa tutkimme Pentti Papinaho:een liittyviä eri näkökohtia ja analysoimme sen merkitystä ja vaikutusta nykypäivän yhteiskuntaan.

Pentti Papinaho
Henkilötiedot
Koko nimi Pentti Aulis Papinaho
Syntynyt2. kesäkuuta 1926
Kuollut8. maaliskuuta 1992 (65 vuotta)

Pentti Aulis Papinaho (2. kesäkuuta 1926 Multia – 8. maaliskuuta 1992) oli suomalainen kuvanveistäjä.

Papinaho opiskeli Taideteollisessa ammattikoulussa ja taideteollisessa oppilaitoksessa 1947–1951 sekä Suomen Taideakatemian koulussa 1951–1952. Papinahon ensimmäinen näyttely oli Helsingissä 1953. Hän teki reliefejä ja veistoksia julkisille paikoille. Hän opetti Lahden taideteollisessa oppilaitoksessa ja Lahden taidekoulussa 1970-luvun alussa. Tunnustukseksi Papinaholle myönnettiin Pro Finlandia -mitali 1976 sekä professorin arvonimi vuonna 1982.[1]

Orimattilan taidemuseossa esitellään Papinahon töitä.

Töitä

Joutjärven kirkossa Lahdessa on kaksi Papinahon reliefiä. Kirkon sisällä alttariseinällä on Golgata-niminen teos[5] ja kirkon ulkopuolelle itäiselle terassille on tiiliseinälle sijoitettu suurikokoinen pronssireliefi Kymmenen neitsyttä[2]. Molemmat teokset on paljastettu 1963[2].

Teoskuvia

  • Sankariuurna, 1957, Siilinjärvi.
    Sankariuurna, 1957, Siilinjärvi.
  • Kymmenen neitsyttä, 1963, Lahti.
    Kymmenen neitsyttä, 1963, Lahti.
  • Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki, 1963, Myrskylä.
    Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki, 1963, Myrskylä.
  • Asevarikko 2:n onnettomuusuhrien muistomerkki, 1966, Orimattila.
    Asevarikko 2:n onnettomuusuhrien muistomerkki, 1966, Orimattila.
  • Vesieste, 1966, Tampere.
    Vesieste, 1966, Tampere.
  • Ajan railo, 1972, Orimattila.
    Ajan railo, 1972, Orimattila.
  • Eliel Saarinen, 1975, Lahti.
    Eliel Saarinen, 1975, Lahti.
  • Hakkapeliittain kotiinpaluu, 1975, Lahti.
    Hakkapeliittain kotiinpaluu, 1975, Lahti.
  • Orimattilan varsat, 1976, Orimattila.
    Orimattilan varsat, 1976, Orimattila.
  • Rakuunapatsas, 1982, Lappeenranta.
    Rakuunapatsas, 1982, Lappeenranta.
  • Maahenki, 1983, Kouvola.
    Maahenki, 1983, Kouvola.
  • Suojeluskuntalainen, 1988, Seinäjoki.
    Suojeluskuntalainen, 1988, Seinäjoki.
  • Lotta Svärd ja suojeluskuntapojat, 1988, Seinäjoki.
    Lotta Svärd ja suojeluskuntapojat, 1988, Seinäjoki.
  • Kenraali Lauri Sutelan kunniaksi lyöty mitali, 1983.
    Kenraali Lauri Sutelan kunniaksi lyöty mitali, 1983.
  • Tekstiilipuu, 1986, Orimattila.
    Tekstiilipuu, 1986, Orimattila.
  • Urho Kekkosen muistokivi, 1990, Orimattila.
    Urho Kekkosen muistokivi, 1990, Orimattila.
  • Hermeksen siivet, 2012 (1980), Orimattila.
    Hermeksen siivet, 2012 (1980), Orimattila.

Lähteet

  1. ↑ Papinaho, Pentti hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
  2. ↑ a b c Curriculum vitae Pentti Aulis Papinaho (WordPad) Kuvataiteilijamatrikkeli. Arkistoitu 11.8.2016. Viitattu 25.6.2016.
  3. ↑ Tuomisto, Antero: Suomalaiset sotamuistomerkit, s. 290. (Sotilasperinteen seuran julkaisu nro 1) Espoo: Kustannusosakeyhtiö Suomen Mies, 1998. ISBN 952-9872-05-4
  4. ↑ Sotasampo sotasampo.fi.
  5. ↑ Joutjärven kirkko Lahden seurakunnat. Viitattu 25.6.2016.

Kirjallisuutta

  • Lindgren, Liisa: ”Papinaho, Pentti (1926–1992)”, Suomen kansallisbiografia, osa 7, s. 540–541. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-448-7 Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla