Pentti Peltola

Nykymaailmassa Pentti Peltola:stä on tullut erittäin tärkeä ja monia ihmisiä kiinnostava aihe. Pentti Peltola on kiinnittänyt niin asiantuntijoiden kuin harrastajienkin huomion yhteiskunnallisen vaikutuksensa, historiallisen merkityksensä tai tieteellisen merkityksensä vuoksi. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Pentti Peltola:n tärkeimpiä näkökohtia, analysoimme sen vaikutusta eri alueilla ja sen kehitystä ajan myötä. Aloitamme jännittävälle matkalle sen alkuperästä nykytilaan ymmärtääksemme syvästi kaiken, mitä Pentti Peltola tarjoaa.

Pentti Johannes Peltola (30. lokakuuta 1918 Ilmajoki[1] – 1. elokuuta 1987 Helsinki)[2] oli suomalainen lääkäri ja professori.

Peltolan vanhemmat olivat opettaja Viljo Tuomas Peltola ja Kaisa Matilda Latikka ja puoliso vuodesta 1951 Ziricli Freja Ahti. Peltola tuli ylioppilaaksi Lapuan yhteiskoulusta 1935 ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1945. Lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi hän väitteli 1950 ja erikoistui sisätauteihin 1948 ja farmakologiaan 1952. Peltola työskenteli uransa alkuvuosina sekä Helsingin yliopiston että useiden eri sairaaloiden palveluksessa.[1] Hän oli Helsingin yliopiston farmakologian professori 1971–1984[3] ja sitä ennen vuosina 1962–1971 yliopiston sisätautiopin dosentti.[4] Hän oli myös Meilahden sairaalan ylilääkäri 1979–1980.[2] Sodissa Peltola toimi pataljoonan, sairaalajunan, kenttäsairaalan ja sotasairaalan lääkärinä, sotilasarvoltaan hän oli lääkintäkapteeni.[1] Hän oli Kaunialan sotavammasairaalan, Proteesisäätiön ja Kaskisaaren kuntoutuslaitoksen isännistöjen puheenjohtaja.[2]

Lähteet

  1. ↑ a b c Juhani Kirpilä, Sisko Motti, Anna-Marja Oksa (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 473-474. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.
  2. ↑ a b c Kuolleita (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 6.8.1987, HS Aikakone. Viitattu 3.5.2018.
  3. ↑ Facta 2001, WSOY 1985, 12. osa, palsta 635
  4. ↑ Helsingin yliopiston virkamiehet