Nykymaailmassa Per Adolf von Bonsdorff (professori) on aihe, joka on kiinnittänyt ihmisten huomion kaikilta elämänaloilta. Per Adolf von Bonsdorff (professori):n merkitys näkyy sen vaikutuksessa yhteiskuntaan, politiikkaan, talouteen ja kulttuuriin. Per Adolf von Bonsdorff (professori):n merkityksen kasvaessa elämässämme on ratkaisevan tärkeää ymmärtää sen vaikutus ja sen vaikutukset jokapäiväiseen elämäämme. Tässä artikkelissa tarkastelemme Per Adolf von Bonsdorff (professori):tä lähemmin ja tutkimme sen monia puolia sen alkuperästä sen kehitykseen ajan myötä. Lisäksi analysoimme, kuinka Per Adolf von Bonsdorff (professori) on merkinnyt ennen ja jälkeen yhteiskunnan eri osa-alueilla ja miten se jatkaa nykyisyyden ja tulevaisuuden muokkaamista.
Per Adolf von Bonsdorff (21. elokuuta 1885 Tampere – 29. syyskuuta 1965 Helsinki) oli suomalainen hammaslääkäri. Hän oli Helsingin yliopiston hammaslääketieteen (hammasplombeeraustaidon eli hampaantäyttöopin) opettaja 1925–1953, ja hänelle myönnettiin professorin arvonimi 1945.[1]
Bonsdorffin vanhemmat olivat lääketieteen tohtori, piirilääkäri Karl Edward von Bonsdorff ja Sofia Johanna Ahonius. Bonsdorff tuli ylioppilaaksi Helsingin reaalilyseosta, valmistui hammaslääketieteen kandidaatiksi 1905, hammaslääketieteen tohtoriksi 1909 ja odontologian tohtoriksi 1925. Hänen puolisonsa oli vuodesta 1909 tanssitaiteilija Edith Helene Andersen.[1]
»Olen koettanut korostaa aikaisen, erittäinkin ehkäisevän hampaanhoidon merkitystä siinä mielessä, että Te, jotka olette antautuneet lasten terveyden vaalijoiksi, tälle alalle, joka mielestäni on tärkein ja kaunein tehtävä, ja jotka joudutte kosketuksiin lasten vanhempien, opettajien ja viranomaisten kanssa, tekisitte kaiken voitavanne saattaaksemme ihmisten tajuntaan aikaisen, erittäinkin ehkäisevän hampaanhoidon merkityksen. Mielestäni häämöttää jo aika, jolloin Suomen kansa pitää huolen siitä, että meilläkin lapset jo 2 v:n iästä saavat hampaanhoitoa ja että hammaslääkärit itseoikeutettuina osallistuvat terveyslautakuntien ja äitiysneuvoloiden työhön uusien terveiden sukupolvien kasvattamisessa."»
(Per von Bonsdorff 1943)