Peter Andreas Hansen

Nykymaailmassa Peter Andreas Hansen on tärkeä rooli ihmisten jokapäiväisessä elämässä. Inspiraation lähteenä, tutkimuskohteena tai historiallisena viittauksena Peter Andreas Hansen on teema, joka ei lakkaa yllättämästä ja kiehtomasta niitä, jotka kaivautuvat sen laajaan universumiin. Vuosien varrella Peter Andreas Hansen on kiinnittänyt tutkijoiden, taiteilijoiden, tiedemiesten ja tiedon ystävien huomion, jotka ovat omistaneet tuntikausia opiskelua ja pohdiskelua ymmärtääkseen sen merkityksen yhteiskunnassa. Tässä artikkelissa tutkimme Peter Andreas Hansen:n eri puolia ja miten se on vaikuttanut ihmiselämän eri osa-alueisiin.

Peter Andreas Hansen
Henkilötiedot
Syntynyt8. joulukuuta 1795
Tønder, Schleswigin herttuakunta
Kuollut28. maaliskuuta 1874 (78 vuotta)
Gotha, Thüringen, Saksan keisarikunta
Koulutus ja ura
Väitöstyön ohjaaja Heinrich Christian Schumacher
Tutkimusalue Tähtitiede, tähtitorni, Astrometria, matematiikka, kello ja ajanmittaus

Peter Andreas Hansen (8. joulukuuta 1795 Tønder, Schleswigin herttuakunta – 28. maaliskuuta 1874 Gotha, Thüringen, Saksan keisarikunta) oli tanskalais-saksalainen tähtitieteilijä.[1][2]

Elämä ja ura

Hansen oli kultasepän poika. Hän oppi kellosepän ammatin Flensburgissa ja harjoitti sitä Berliinissä ja Tøndernissa vuosina 1818–1820. Hän oli kuitenkin jo pitkään harrastanut luonnontieteitä, ja Tøndernissa toiminut lääkäri sai hänen isänsä lähettämään hänet vuonna 1820 Kööpenhaminaan, jossa hän sai tähtitieteilijä Heinrich Christian Schumacherin suojeluksen ja herätti kuningas Fredrik VI:n huomion. Hän toimi Schumacherin apulaisena pääasiassa Altonan uudessa observatoriossa vuosina 1821-1825. Sieltä hän siirtyi Gothaan Seebergin observatorion johtajaksi, jossa hän työskenteli lähes viisikymmentä vuotta kuolemaansa saakka.[1][2]

Hansenin tärkein työ oli aurinkokunnan pääkappaleiden kiertoratoja koskevien teorioiden ja taulujen parantaminen uusilla matemaattisilla menetelmillä. Hänen tärkeimmät Kuun liikkeen teoriaa käsittelevät kirjansa ovat Fundamenta nova investigationis orbitae verae quam Luna perlustrat (1838) ja Darlegung der theoretischen Berechnung der in den Mondtafeln angewandten Störungen (1862–1864). Hansenin menetelmien systemaattisuus nosti taivaanmekaniikan uudelle tarkkuuden ja ennustuskyvyn tasolle, ja hänen tähtitieteellisiä taulujaan käytettiin vuoteen 1923 asti. Hansen arvioi teorioidensa perusteella tarkasti Maan ja Auringon välisen etäisyyden. Observatorion johtajana Hansen otti käyttöön myös useita keksimiään käytännön laitteita, joita käytettiin myöhemmin myös muissa observatorioissa.[1][2]

Hansen sai kahdesti (1842 ja 1860) Royal Astronomical Societyn kultamitalin. Royal Society myönsi hänelle Copley-mitalin vuonna 1850.[1]

Lähteet

  1. ↑ a b c d Peter Andreas Hansen Encyclopedia Britannica. 1911. Viitattu 20.06.2022.
  2. ↑ a b c Peter Andreas Hansen Nordisk familjebok. 1909. Viitattu 20.06.2022.

Aiheesta muualla