Tässä artikkelissa tutkimme ja analysoimme perusteellisesti Peura:tä, hahmoa/aihetta/tuntetta/teemaa, joka on herättänyt kaikenikäisten ja -taustaisten ihmisten huomion ja uteliaisuuden. Peura on ilmiö/trendi/aspekti, joka on herättänyt suurta kiinnostusta ja keskustelua nyky-yhteiskunnassa, ja on tärkeää ymmärtää sen vaikutus ja merkitys nykymaailmassa. Näillä sivuilla tarkastelemme Peura:n eri puolia ja näkökulmia sen alkuperästä ja kehityksestä sen vaikutuksiin arkielämän eri osa-alueilla. Asiantuntijoiden ja todistusten avulla yritämme valaista tätä kiehtovaa/kiehtovaa/kiistanalaista aihetta tavoitteenaan tarjota täydellisempi ja rikastuttavampi näkemys Peura:stä.
Peura | |
---|---|
![]() |
|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
Lahko: | Sorkkaeläimet Artiodactyla |
Heimo: | Hirvieläimet Cervidae |
Alaheimo: | Kauriit Capreolinae |
Suku: |
Peurat Rangifer C. H. Smith, 1827 |
Laji: | tarandus |
Kaksiosainen nimi | |
Rangifer tarandus |
|
![]() |
|
Alalajit | |
|
|
Katso myös | |
Peura (Rangifer tarandus) on arktisella tundralla ja pohjoisella havumetsävyöhykkeellä useina alalajeina esiintyvä hirvieläinlaji. Se on Rangifer-suvun ainoa laji. Pohjois-Amerikassa villeinä eläviä alalajeja nimitetään karibuiksi. Kesytetystä peurasta käytetään nimitystä poro.
Peuran levinneisyysaluetta ovat Pohjois-Eurooppa, Siperia, Pohjois-Amerikan pohjoisosat ja Jäämeren arktiset saaret, mukaan lukien Grönlanti. Kotieläiminä pidettyjen porojen villiintyneitä jälkeläisiä elää lisäksi Islannissa, Pribilofsaarilla ja St. Matthewilla sekä myös eteläisellä pallonpuoliskolla Kerguelenilla ja Etelä-Georgialla.[2] Etelä-Georgialla elävät 3 500 poroa tosin päätettiin hävittää vuosien 2012–2014 aikana, koska ne ovat vieraslajina uhka alueen alkuperäiselle luonnolle.[3]
Euraasiassa eläviä peuran alalajeja kutsutaan peuroiksi, ja Pohjois-Amerikassa eläviä karibuiksi.[2][4][5]
Peuran alalajit voidaan jaotella niiden elinympäristöjen ja sopeutumien mukaan kahteen ekologiseen tyyppiin: tundralla tai metsässä eläviin peuroihin.[2][5] Toiset alalajit ovat sopeutuneet elämään havumetsissä, toiset puolestaan avoimessa arktisessa tundramaastossa.[5] Metsissä on esimerkiksi paksumpi lumikerros kuin tundralla, joten siellä elävien peurojen pitkät jalat helpottavat lumessa liikkumista ja pitkä kuono jäkälän haistamista lumikerroksen alta.[5] Kapeammat ja tiiviimmät sarvet helpottavat puuston seassa liikkumista, kun taas tundralla sarvet voivat kasvaa leveämmiksi.[2][5]
Käsitys peuran alalajien määrästä on vaihdellut vuosien saatossa. Esimerkiksi vuoden 2005 vallitsevan tulkinnan mukaan alaljeja on 14:[2]
Vuoden 2022 lopulla julkaistun geneettisen tutkimuksen mukaan peura pitäisi itsessään jakaa kuuteen eri lajiin, ja näistä osa edelleen alalajeihin:[6]