Pioneer E
Tässä artikkelissa perehdymme Pioneer E:n kiehtovaan maailmaan ja tutkimme sen eri puolia ja merkityksiä. Pioneer E on aihe, joka on herättänyt monien ihmisten kiinnostuksen läpi historian, koska sillä on rajat ja kulttuurit ylittävä merkitys. Pioneer E on ollut alkuperästään nykyajan vaikutukseensa tutkimuksen ja keskustelun kohteena, ja se on synnyttänyt loputtomia mielipiteitä ja pohdintoja. Näillä linjoilla perehdymme Pioneer E:n monimutkaisuuteen ja analysoimme sen vaikutuksia eri yhteyksissä ja sen merkitystä nyky-yhteiskunnassa.
| Pioneer E | |
|---|---|
 Taiteilijan näkemys Pioneer E:stä avaruudessa. |
|
| Organisaatio | Nasa |
| Valmistaja | TRW |
| Tehtävätyyppi | avaruussääluotain |
| Kohde | Aurinkokeskeinen kiertorata |
| Laukaisu |
27. elokuuta 1969 klo 21.59 UTC Cape Canaveral Launch Complex 17A |
| Laukaisualus | Thor-Delta L |
| Tehtävän kesto | 484 sekuntia |
| Massa | 65,4 kg |
| Teho | 60 W |
| Aiheesta muualla | |
Pioneer E (myös Pioneer-E ja PL-694C) oli Nasan elokuussa 1969 laukaistu viides Pioneer-ohjelman avaruussääluotain. Luotaimen oli tarkoitus tutkia planeettainvälistä avaruutta sekä avaruussäätä aurinkokeskeisellä kiertoradalta kuin luotaimen edeltäjät, Pioneer 6, 7, 8 ja 9. Pioneer E tuhoutui 484 sekunnin jälkeen laukaisusta eikä päässyt aurinkokeskeiselle kiertoradalle.
Laukaisu
Pioneer E laukaistiin yhdessä Apollo-ohjelman TETR-C-satelliitin kanssa[1][2] Floridan Cape Kennedyn laukaisualusta Launch Complex 17A:sta[3] 27. elokuuta 1969 kello 21.59 UTC kolmivaiheisella Thor-Delta L -kantoraketilla.[1][2][3] 31 sekuntia laukaisusta kantoraketin ensimmäisen vaiheen hydrauliikkajärjestelmässä ilmeni vika, joka johti paineen menetykseen raketin ensimmäisessä vaiheessa sekä merkittävään suunnanmuutokseen. Raketin toinen vaihe toimi ongelmitta, mutta rakettia ei saatu enää takaisin alkuperäiseen suuntaan,[1] joten Yhdysvaltain ilmavoimat[4] lähettivät komentokeskuksesta signaalin räjäyttää raketti 484 sekuntia laukaisun jälkeen.[1] Jos luotain olisi edennyt avaruuteen asti, se olisi nimetty Pioneer 10:ksi.[2][5]
Suunniteltu kantoraketin matka
Kantoraketin ensimmäisen vaiheen oli tarkoitus irtautua kantoraketista 3 minuutin ja 41 sekunnin jälkeen laukaisusta 146,5 kilometrin korkeudessa. Nokkakartion oli tarkoitus irtautua toisen vaiheen syttymisen jälkeen 3 minuutin ja 50 sekunnin jälkeen laukaisusta. Toisen vaiheen oli tarkoitus irtautua kantoraketista 10 minuutin ja 6 sekunnin jälkeen laukaisusta 555 kilometrin korkeudessa. Kolmas vaihe oli suunniteltu sytytettävän 32 minuutin ja 1 sekunnin jälkeen laukaisusta. Kolmannen vaiheen polton jälkeen TETR-C:n oli tarkoitus irtautua kantoraketista 32 minuutin ja 49 sekunnin jälkeen laukaisusta ja Pioneer E:n 33 minuutin ja 21 sekunnin jälkeen.[2]
Laukaisualus
Pioneer E laukaistiin Goddardin avaruuskeskuksen Office of Space Science and Applicationsin kolmivaiheisella[2] Thor-Delta L -kantoraketilla.[1] Pioneer E:n laukaisu oli Delta -kantorakettien 73. lento. Thor-Delta L:n pääurakoitsija oli McDonnell Douglas Corporation. Kantoraketti oli yhteensä 32.3 metriä korkea ja painoi noin 90 700 kg.[2]
Ensimmäinen vaihe
Kantoraketin ensimmäinen vaihe oli muokattu Yhdysvaltain ilmavoimien Thor -kantoraketti. Se poltti RJ-1 -petrolia ja käytti hapettimenaan nestemäistä happea. Kantoraketin rakettimoottorin oli valmistanut North American Rockwelliin kuulunut Rocketdyne -osasto. Sen polttoaika oli 3 minuuttia 41 sekuntia, korkeus 22.86 metriä, leveys noin 2.4 metriä ja työntövoima 765 094 newtonia.[2]
Toinen vaihe
Pioneer E:n laukaisualuksen toinen vaihe oli valmistanut McDonnell Douglas, joka oli hyödyntänyt Aerojetin työntövoimajärjestelmää. Toisen vaiheen autopilotin pääurakoitsijoihin kuuluivat muun muassa Minneapolis-Honeywell, Texas Instruments ja Electro-solids Corporation. Raketin polttoaika oli 6 minuuttia 19 sekuntia. Polttoaineenaan se käytti UDMH:ta ja hapettimeen IRFNA:a. Toinen vaihe painoi noin 5 897 kilogrammaa, oli korkeudeltaan noin 4 metriä ja halkaisijaltaan noin 1,4 metriä. Sen työntövoima oli 34 696 newtonia.[2]
Kolmas vaihe
Kantoraketin kolmas vaihe käytti United Aircraftin FW-4 -rakettimoottoria. Kolmas vaihe painoi 317,5 kilogrammaa, oli korkeudeltaan 1.5 metriä ja halkaisijaltaan 50.8 senttimetriä. Sen polttoaika oli 32 sekuntia.[2]
Luotaimen tehtävät
Luotain suunniteltiin mittaamaan:[6]
- Auringon että galaktista kosmista säteilyä
- planeettojen magneettikenttiä sekä sähkökenttiä.
Rakenne
Luotain oli noin 89 senttimetriä korkea sekä noin 94 senttimetriä leveä. Pioneer E:n sivuilla oli yhteensä 10 368 aurinkokennoa, joista luotain olisi saanut 60 wattia tehoa. Luotaimen sivuilla oli myös kolme 1,5 metriä pitkiä puomia, joiden avulla luotaimen liiallinen pyörimisliike saataisiin pysäytettyä. Pioneer E oli rakennettu suurimmilta osin alumiinista ja siinä oli yhteensä yli 56 000 eri osaa. Luotaimen sisällä oli hopeasinkkiparisto, joka tuotti virtaa luotaimelle laukausun ajaksi.[2]
Erot Pioneer 9:ään
Pioneer E erosi edeltäjästään, Pioneer 9:stä, siten, että sen aurinkotunnistimen ultraviolettisuodattimet korvattiin paksulla lasisuojalla.[7]
Tutkimuslaitteisto
| Laitteiston nimi[1][2][8] | Tarkoitus[2] | Paino kilogrammoina[2] | Teho watteina[2] |
|---|---|---|---|
| Kolmiakselinen magnetometri | Mitata jatkuvasti planeettojen välisen magneettikentän nopeasti muuttuvaa voimakkuutta ja suuntaa samanaikaisesti kolmella akselilla. | 3 | 5,2 |
| Kosmisen säteilyn teleskooppi | Mitata atomiytimien lukumäärää, energiaa, suuntaa, varausta ja jakautumista avaruudessa miljoonasta miljardiin elektonivolttiin. Alkuaineiden suhteellinen runsaus kosmisessa säteilyssä auttaisi tutkijoita kehittämään teorioita niiden alkuperästä. | n. 3,58 | 2,72 |
| Radiosignaalien etenemisen ilmaisin | Määrittää Pioneer E:n ja Maan välinen kokonaiselektoripitoisuus. | 2,29 | 1,35 |
| Sähkökentän tunnistin | Mitata matalataajuisten radioaaltojen ja aurinkotuulen tiheysvaihtelujen aiheuttamien aaltojen sähköisiä varauksia. | 0,36 | 0,43 |
| Nelitahoinen plasmatutka | Mitata aurinkotuulen hiukkasten määriä, suuntia, energioita ja lämpötiloja. | 2,68 | 3,1 |
| Kosmisen säteilyn anisotropiahavaitsin | Määrittää Auringon ja galaktisen kosmisen säteilyn hiukkasten saapumissuunnan, massan ja liike-energian. | 2,68 | 1,78 |
| Kosmisen pölyn tunnistin | Mitata pienten meteoroidien liikemäärää, energiaa ja jakaumaa planeettainvälisessä avaruudessa. | 1.93 | 0,41 |
| Kokeellinen taivaankappaleiden liikkeiden tutkimuslaite | Määrittää paremmin astronominen yksikkö, planeettojen kiertoratojen suunta, muoto ja testata avaruudessa yleistä suhteellisuusteoriaa. | - | - |
Laitteiston data olisi lähetetty takaisin Maahan ja yhdistetty Pioneer 6, 7, 8, ja 9:n, Mariner 4:n ja 5:n sekä planeettainvälisessä avaruudessa olevien Explorer -luotainten keräämien datojen kanssa.[2]
Seuranta-, viestintä- ja ohjausjärjestelmä
Pioneer E:n seuranta-, viestintä- ja ohjausjärjestelmä koostui 25.9 metrin halkaisijan antenneista, jotka olivat osa maailmanlaajuista Deep Space Networkia (DSN). Pioneer E:n kokoonpano koostui Kalifornian Goldstonessa sijaitsevasta Echo-asemasta, Australian Tidbinbillassa lähellä Canberraa sijainneesta asemasta ja Espanjan Cebreroksella lähellä Madridia sijainneesta asemasta. Myös Johannesburgissa sijaitseva asema oli osana kokoonpanoa Pioneer E:n laukaisun aikana.[2]
Näitä asemia oli tarkoitus täydentää lähes jatkuvalla seurannalla Pioneer E:n ensimmäisen 30 päivän ajan. Asemat olivat DSN-asemat Robledossa lähellä Madridia, Australian Woomerassa ja Goldstonen Pioneer-asema sekä Manned Space Flight Networkin (MSFN) asemat Goldstonessa, Madridissa ja Honeysuckle Creekissä lähellä Canberraa.[2]
Jet Propulsion Laboratoryn Kalifornian Pasadenassa sijaitseva DSN Space Flight Operations Facility vastaa Pioneer E:n ohjauksesta luotaimen ensimmäisten päivien ajan. Sen jälkeen komento siirtyy Ames Research Centerin vastuulle.[2]
Asemien oli tarkoitus seurata Pioneer E:tä kolmesta viiteen vuotta. [2]
Lähteet
- ↑ a b c d e f Pioneer-E - NASA Science science.nasa.gov. 21.12.2017. Viitattu 25.1.2025. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s PRESS KIT – PROJECT: PIONEER E Nasa. 22. elokuuta 1969. Viitattu 26.1.2025.
- ↑ a b Pioneer 6-7-8-9-E www.astronautix.com. Viitattu 4.2.2025.
- ↑ Corliss, William R.: ”PIONEER SYSTEM DESIGN AND DEVELOPMENT”, THE INTERPLANETARY PIONEERS VOLUME I. SUMMARY, s. 84. Washington: Nasa, 1972. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Corliss, William R.: ”ORIGIN AND HISTORY OF THE INTERPLANETARY”, THE INTERPLANETARY PIONEERS VOLUME I. SUMMARY, s. 1. Washington: Nasa, 1972. Teoksen verkkoversio.
- ↑ NSSDCA – Pioneer-E nssdc.gsfc.nasa.gov. Viitattu 25.1.2025.
- ↑ THE INTERPLANETARY PIONEERS VOLUME II: SYSTEM DESIGN AND DEVELOPMENT: Corliss, William R. s. 49. Scientific and Technical Information Office, Nasa, 1972. NASA SP-279 Teoksen verkkoversio (pdf) Viitattu 13.3.2025. (englanniksi)
- ↑ NSSDCA – Pioneer-E – Experiment Search Results Nasa. Viitattu 25.1.2025.
