Plasmapaneelinäyttö

Nykymaailmassa Plasmapaneelinäyttö:stä on tullut yhä tärkeämpi ja kiinnostava aihe yhteiskunnan eri alueilla. Sekä henkilökohtaisella että ammatillisella tasolla Plasmapaneelinäyttö:llä on keskeinen rooli ihmisten ja yhteisöjen kehityksessä ja kehityksessä. Kautta historian Plasmapaneelinäyttö on ollut tutkimuksen, keskustelun ja analyysin aiheena, ja sen vaikutus ulottuu useille tieteenaloille tieteestä ja teknologiasta taiteeseen ja kulttuuriin. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Plasmapaneelinäyttö:n vaikutusta nykypäivän yhteiskuntaan ja käsittelemme sen vaikutuksia, sovelluksia ja haasteita eri näkökulmista. Lisäksi tutkimme, kuinka Plasmapaneelinäyttö on muokannut tapaamme ajatella, toimia ja suhtautua ympäröivään maailmaan ja kuinka sen jatkuva kehitys vaikuttaa elämäämme merkittävillä tavoilla.

Plasmanäytön rakenne
Plasmanäyttö PLATO-päätteessä.
Moderni plasmanäyttö (noin vuonna 2007).

Plasmapaneelinäyttö on litteän näytön mahdollistava tekniikka. Plasmapaneelinäyttöjä käytettiin tyypillisesti suurissa (yli 37-tuumaisissa) televisioissa. Sadattuhannet pienet solut sijaitsevat kahden lasilevyn välissä. Nämä solut sisältävät sekoituksen jalokaasuja (neonia ja ksenonia). Solun läpi kulkeva sähkövirta ionisoi kaasun muuttaen sen plasmaksi. Plasma säteilee ultraviolettivaloa, joka puolestaan saa fluoresoivan materaalin tuottamaan näkyvää valoa.

Historia

Litteän plasmanäytön keksimisestä on palkittu kolme henkilöä: Donald Bitzer, H. Gene Slottow, ja Robert Willson.[1] Plasmanäyttö syntyi PLATO-järjestelmän (Programmed Logic for Automatic Teaching Operations) kehityksen ohessa.[1] PLATO:n vaatimuksena oli näyttö, joka kykeni grafiikan ja kuvien esittämiseen, johon aikakauden tekniikka ei pystynyt: vuonna 1963 Bitzer antoi jatko-opiskelijana olleelle Willsonille tehtäväksi tutkia ratkaisuvaihtoehtoja.[1] Noin vuotta myöhemmin Slottow ja Willson keskustelivat tekniikasta ja kehittivät elektronisen näytön, jossa jokainen pikseli on valaistu kunnes uutta tietoa tulee.[1] Ratkaisulla vältettiin kallista muistitekniikkaa.[1]

Aluksi plasmanäytöt olivat yksivärisiä ja myytiin kaupallisiin ja sotilastarkoituksiin: eräs käyttökohde oli Trident-ohjusta käyttävissä sukellusveneissä.[1] Vielä 1990-luvun alussa plasmanäytöllä oli etuja nestekidenäyttöön (LCD) verrattuna, mutta se oli myös kalliimpi.[2] Aktiivimatriisitekniikkaan perustuvat TFT-näytöt ratkaisivat TFT-näyttöjen ongelmat ja nestekidenäytöt syrjäyttivät plasmanäytöt.[2] Nykyään plasmanäyttöjen katsotaan olevan vanhentunutta tekniikkaa.[2]

Ominaisuudet

Plasmanäyttöihin liitetään korkeampi energian kulutus suhteessa näytön pinta-alaan kuin kuvaputki- tai nestekidenäytöissä.[3]

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f ECE alumni win Emmy for inventing the flat-panel plasma display ece.illinois.edu. Viitattu 18.4.2022. (englanniksi)
  2. ↑ a b c The Chronicles of Gas-Plasma retropaq.com. Viitattu 18.4.2022. (englanniksi)
  3. ↑ Do flat-screen TVs eat more energy? news.bbc.co.uk. 7.12.2006. Viitattu 20.4.2022. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Plasmapaneelinäyttö.

Kirjallisuutta

  • Brian Dear: The Friendly Orange Glow: The Untold Story of the PLATO System and the Dawn of Cyberculture. Pantheon Books, 2017. (englanniksi)