Nykymaailmassa Plutoniumdioksidi:llä on keskeinen paikka yhteiskunnassa. Plutoniumdioksidi esitetään kiinnostavana aiheena, joka ei jätä ketään välinpitämättömäksi joko populaarikulttuuriin kohdistuvan vaikutuksensa, akateemisen alan merkityksen, politiikan tai historiallisen merkityksensä vuoksi. Vuosien varrella Plutoniumdioksidi on herättänyt kiinnostusta tutkijoissa, toimittajissa, kirjailijoissa ja tavallisissa ihmisissä ja synnyttänyt keskustelua, pohdiskelua ja keskustelua sen merkityksestä, kehityksestä ja vaikutuksista jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Tässä artikkelissa perehdymme Plutoniumdioksidi:n tärkeimpiin näkökohtiin ja tutkimme sen alkuperää, kehitystä ja vaikutusta nykypäivän yhteiskuntaan.
Plutoniumdioksidi | |
---|---|
![]() |
|
Tunnisteet | |
IUPAC-nimi | Plutonium(IV)oksidi |
CAS-numero | 12059-95-9 |
PubChem CID | 9795444 |
Ominaisuudet | |
Molekyylikaava | PuO2 |
Moolimassa | 276,06 g/mol |
Ulkomuoto | Tummankeltainen tai vihreä, kiinteä |
Sulamispiste | 2 390 °C (2 663 K)[1] |
Tiheys | 11,46 g/cm3[2] |
Liukoisuus veteen | Liukenematon |
Plutoniumdioksidi eli plutonium(IV)oksidi (molekyylikaava PuO2) on plutoniumin oksidi. Sen kiderakenne on tilakeskeinen kuutio, jossa Pu4+ ydintä ympäröi neljä happiatomia. Tämä rakenne on samanlainen kuin kalsiumfluoridilla. Plutoniumdioksidia syntyy spontaanisti plutoniumin joutuessa kosketukseen ilman hapen kanssa. Plutoniumdioksidi liukenee vain kuumaan typpihappoon. Plutoniumdioksidilla on korkea sulamispiste.[2]
Plutoniumdioksidia voidaan käyttää ydinpolttoaineena MOX-polttoaineissa.[2] Sitä käytetään myös radioisotooppisissa termosähkögeneraattoreissa esimerkiksi avaruusluotainten voimanlähteenä.[3]