Poika eli kesäänsä

Nykymaailmassa Poika eli kesäänsä on aihe, josta on tullut ajankohtainen yhteiskunnan eri alueilla. Sen vaikutuksista ihmisten jokapäiväiseen elämään sen vaikutuksesta talouteen ja politiikkaan Poika eli kesäänsä:stä on tullut olennainen tekijä, joka on otettava huomioon nykyään. Vuosien varrella Poika eli kesäänsä on synnyttänyt keskusteluja, kiistoja ja erilaisia ​​näkemyksiä, jotka ovat leimanneet tapaa, jolla koemme sen ja suhtaudumme siihen. Tässä artikkelissa tutkimme Poika eli kesäänsä:n eri näkökohtia sen alkuperästä sen vaikutuksiin nykypäivän yhteiskuntaan sekä analysoimme sen merkitystä ja sen vaikutuksia jokapäiväiseen elämäämme.

Poika eli kesäänsä
Elokuvan juliste.
Elokuvan juliste.
Ohjaaja Roland af Hällström
Käsikirjoittaja Jussi Talvi
Viljo Hela
Perustuu F. E. Sillanpään romaaniin Elämä ja aurinko (1916)
Tuottaja Mauno Mäkelä
Säveltäjä Tauno Pylkkänen
Kuvaaja Esko Töyri
Leikkaaja Nils Holm
Lavastaja Lauri Elo
Pääosat Eila Peitsalo
Tea Ista
Pertti Weckström
Paavo Hyttilä
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Fennada-Filmi
Ensi-ilta 1955
Kesto 82 min
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Poika eli kesäänsä on Roland af Hällströmin ohjaama elokuva vuodelta 1955. Elokuva perustuu F. E. Sillanpään romaaniin Elämä ja aurinko.

Elokuvan alku- ja loppusanat lausuu sen pohjana olevan kirjan kirjoittaja F. E. Sillanpää.[1] Ylioppilaan kesään kuuluu ihastus kahteen kohteeseen, vaaleaan ja tummaan[2].

Arviot

Aikalaisarvioissa käsiteltiin erityisesti elokuvan ja Sillanpään romaanin suhdetta. Inkeri Lius (Suomen Sosialidemokraatti) kirjoittaa, että romaanin rakkauskohtausten määrää olisi elokuvassa ollut syytä rajoittaa. Samansuuntaisesti ajatteli Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat): "Skenariossa on tavallaan kuin pysytty kirjailijan sanassa liian tarkkaan". Sekä kuvaaja että ohjaaja saavat kiitosta visuaalisuudesta. Pertti Weckström saa kiitosta Valma Kivitieltä: "Hänen liikkumisensa luonnossa on siihen sulautuvaa, toisinaan on kuin hän todella kuuntelisi, mitä luonto hänen ympärillään puhuu ja mihin jokin uusi ääni hänessä itsessään häntä vaatii. Pertti Weckström on tosi, koruton ja vaatimaton." Tauno Pylkkäsen musiikista Kivitie kirjoittaa: " näin herkkään luonnon tulkintaan tarvitaan herkkä soitin ja siksi hän on sovittanut musiikkinsa yksinomaan jousille - uutta ainakin kotimaisessa elokuvamusiikissa."[3]

Myöhemmässä arviossa intohimojen sykettä hehkuva elokuva saa kiitosta hallittuna ja luontevana kokonaisuutena.[2] Elokuva on af Hällströmin viimeinen merkittävä elokuva.[4]

Näyttelijät

 Eila Peitsalo … Malkamäen Olga  
 Tea Ista … Korkeen Lyyli  
 Pertti Weckström … Kujanpään Elias  
 Paavo Hyttilä … Taave  
 Ture Junttu … varatuomari Erik Brunius  
 Elvi Saarnio … Saimi  
 Matti Aro … kartanon isäntä  
 Mauri Heikkilä … Väinö  
 Eila Roine … Harjunpään Anni  
 Eero Leväluoma … biologian maisteri  
 Anton Soini … isä Korkee  
 Saimi Vuolle … äiti Korkee  
 Seppo Kolehmainen … "Herttua", seitsemäsluokkalainen  
 Fanni Halonen … Malkamäen muori  
 Esko Varilo … "Rikas-Mies", seitsemäsluokkalainen  
 Lennart Lauramaa … renki, Taaven kaveri  
 Airi Osa … ompelijatar  
 Vili Auvinen … renki, Taaven kaveri  
 Matti Lehtelä … kihlajaisvieras  
 F. E. Sillanpää … F. E. Sillanpää  
 Uolevi Lönnberg … kihlajaisvieraita  
 Irja Rannikko … kihlajaisvieraita  
 Sylva Rossi … kihlajaisvieraita  

Lähteet

  1. ↑ Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 5.9.2012, sivu D 7
  2. ↑ a b AL: Päivän elokuvia, Tv-maailma, 35/2012 sivu 20
  3. ↑ Poika eli kesäänsä Elonet. Lehdistöarvio, viitattu 9.9.2014
  4. ↑ Elokuvauutiset, (Arkistoitu – Internet Archive) viitattu 9.9.2014

Aiheesta muualla