Punainen ammattiyhdistysinternationaali

Tämä artikkeli käsittelee aihetta Punainen ammattiyhdistysinternationaali, joka on viime aikoina noussut ajankohtaiseksi, koska se vaikuttaa yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Ilmestymisestään lähtien Punainen ammattiyhdistysinternationaali on kiinnittänyt asiantuntijoiden ja suuren yleisön huomion ja synnyttänyt keskustelua sen vaikutuksista. Tämän analyysin aikana tarkastellaan Punainen ammattiyhdistysinternationaali:n eri näkökulmia sekä sen mahdollisia lyhyen ja pitkän aikavälin seurauksia. Kokonaisvaltaisen lähestymistavan avulla pyrimme tarjoamaan kokonaisvaltaisen näkemyksen Punainen ammattiyhdistysinternationaali:stä ja sen vaikutuksesta eri alueilla, jotta lukijalle saataisiin kattavampi käsitys tästä aiheesta.

Opettajien delegaatio Isosta-Britanniasta Pietarhovissa vuonna 1926.

Punainen ammattiyhdistysinternationaali eli Profintern oli vuosina 1921–1935 toiminut useiden valtioiden kommunististen ammattiyhdistysten yhteinen kansainvälinen järjestö. Se perustettiin Moskovassa korvaamaan Amsterdamin sosiaalidemokraattinen ammatti-internationaali. Perustavassa kokouksessa, joka pidettiin vuonna 1921 Moskovassa, Suomen ammattijärjestöä edustivat varapuheenjohtaja Arvo Tuominen, Kuljetustyöntekijäin liiton Edvard Jokela ja Sekatyöväenliiton Viherkoski. Kokouksen yhteydessä annettiin julkilausuma, jossa lausuttiin "kansojen halveksuminen" sen johdosta, että porvarillinen terrori kohdistuu ammattiyhdistysten edustajiin. Se julkaistiin kommunistisissa lehdissä. Profinternin pääsihteerinä toimi Solomon Lozovski. Vuonna 1935 järjestön toimintaa arvosteltiin voimakkaasti Kominternin kongressissa, ja Lozovski itse myönsi sen epäonnistuneen täydellisesti.[1]

Lähteet

  1. ↑ Tuominen, Arvo: Sirpin ja vasaran tie. Muistelmia, s. 287–289. Tammi, 1956.