Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Puupuhallin:tä ja sen vaikutuksia jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Puupuhallin on ollut keskustelun ja kiinnostuksen kohteena eri tutkimusaloilla psykologiasta taloustieteeseen, ja sen vaikutus ulottuu eri aikoihin ja kulttuureihin. Näillä sivuilla tutkimme Puupuhallin:n eri puolia ja sitä, kuinka se on muokannut maailmaamme tavoilla, jotka jäävät usein huomaamatta. Puupuhallin on osoittanut olevansa erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe niin tutkijoille kuin uteliaillekin päätöksenteon roolistaan ja yhteiskunnalliseen vaikutukseensa. Valmistaudu siis uppoutumaan Puupuhallin:n kiehtovaan maailmaan ja tutustumaan sen moniin puoliin.
Puupuhaltimet on puhallinsoitinten ryhmä, johon kuuluvat esimerkiksi huilu, oboe, klarinetti ja fagotti. Näiden perinteisten puupuhaltimien lisäksi sinfoniaorkesteriin on myöhemmin lisätty myös matalaa oboeta muistuttava englannintorvi, pikkolohuilu, bassoklarinetti ja kontrafagotti.[1][2] Nykyisiä puupuhaltimia yhdistää nimenomaan niiden yhteinen äänenmuodostustekniikka eikä niinkään valmistusmateriaali. Alun perin puiset huilusoittimet valmistetaan nykyään tavallisesti metallisina, ja myös saksofoni luetaan puupuhaltimiin, vaikka sitä ei ole koskaan valmistettu puusta.[1][2]
Akustisesti merkittävä ero vaskipuhaltimiin verrattuna on puupuhaltimien suuntaamattomuus: niiden ääni leviää tasaisena joka suuntaan, mikä johtuu siitä että ääni karkaa ensimmäisistä avoimista rei'istä[3]
Huilusoittimissa ääni syntyy, kun sisäänpuhallettu ilma törmää ääniputkessa sijaitsevaan terävään reunaan ja saa sen värähtelemään. Avoimissa huiluissa puhalluksen ilmavirta osuu suoraan tähän värähtelevään reunaan, suljetuissa huiluissa se ohjataan siihen soittimen sisällä.[1] Äänenkorkeutta puupuhaltimissa säädetään muuttamalla soittimen sisällä olevan ilmapatsaan korkeutta erilaisilla sormituksilla.[4]
Klarinetin ja saksofonin kaltaisissa yksilehdykkäisissä ruokolehtisoittimissa ääni syntyy lehdykkäsuukappaleessa, jossa on yksinkertainen ruokokieli. Oboessa, englannintorvessa ja fagotissa käytetään kaksoisruokolehdykkää.[2]
Siironen, Markku: Fysiikan ja musiikin oppiaineintegrointi lukiotasolla. (Pro gradu -tutkielma) Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto - Fysiikan laitos, 29.12.2014. Teoksen verkkoversio.