Nykymaailmassa Pyhän Aleksanteri Nevskin ritarikunta on aihe, joka on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Ilmestymisestään lähtien se on herättänyt keskustelua, kiistoja ja syvällistä vaikutusta nyky-yhteiskuntaan. Sen merkitys ylittää kaikenlaiset rajat, ja se on asettanut itsensä yleistä kiinnostavaksi aiheeksi julkisella asialistalla. Kun Pyhän Aleksanteri Nevskin ritarikunta kehittyy ja saa uusia ulottuvuuksia, on tärkeää analysoida tarkasti sen jokainen osa-alue ymmärtääkseen sen merkityksen ja vaikutuksen ympäristöömme. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia näkökulmia Pyhän Aleksanteri Nevskin ritarikunta:een ja sen vaikutukseen arkielämän eri osa-alueilla tavoitteenaan valaista tätä aihetta ja edistää tietoista ja rikastuttavaa keskustelua.
Pyhän Aleksanteri Nevskin ritarikunta (ven. орден Александра Невского, orden Aleksandra Nevskogo) on venäjäläinen ritarikunta kunniaritarikunta, joka on nimetty 1200-luvulla eläneen suuriruhtinas Aleksanteri Nevskin mukaan.
Ritarikunnan perustamista oli suunnitellut jo Pietari Suuri, mutta häne ehti kuolla ennen kuin pääsi toteuttamaan ideansa. Ritarikunnan perusti hänen seuraajansa keisarinna Katariina I 1. kesäkuuta 1725. Ritarikunta lakkautettiin vuonna 1917, mutta Romanovin hallitsijasuku on jatkanut kunnianosoituksen jakamista. Ensimmäistä kertaa kunnianosoitusta jaettiin jo samana vuonna, kun keisarinnan tytär Anna Petrovna meni naimisiin herttua Kaarle Fredrikin kanssa. Vuonna 1942 Neuvostoliitossa perustettiin lähes samanniminen Aleksanteri Nevskin ritarikunta, jolla palkittiin ansioituneita sotilaita.[1][2]
Keisariaikana ritarimerkkejä jaettiin sotilas- että siviiliansioiden perusteella.[3] Vuodesta 1844 lähtien ritarikuntaan alettiin nimittää myös ei-kristittyjä, ja tällöin pyhän Nevskin muotokuva ja monogrammi korvattiin kaksipäisellä kotkalla. 11 vuotta myöhemmin ritarikuntaa alettiin jakaa myös miekkojen kera.[2]
Venäläisten ritarikuntien keskenäisessä arvojärjestyksessä Pyhän Aleksanteri Nevskin ritarikunta on kolmanneksi korkein.[4]
Ritarikunnassa on vain yksi luokka:
Tunnustuksen saaneita suomalaisia olivat muiden muassa kreivi Robert Henrik Rehbinder, amiraali Johan Fredrik Oskar von Kræmer, kenraali Casimir Ehrnrooth, kenraali Gustaf Mauritz Armfelt ja kenraali G. A. Thesleff[5].
Vuonna 2010 Pietarin ja Moskovan historiantutkijat julkaisivat kirjan keisarillisen Venäjän alkuperäisten tunnustusten saajista. Vuosien 1725–1917 aikana ritarimerkki myönnettiin 3 674 henkilölle.[6]