Tällä hetkellä Rímur-runous on aihe, joka on saavuttanut merkittävän merkityksen yhteiskunnassa. Sen vaikutus on havaittu arjen eri osa-alueilla ja se on synnyttänyt keskustelua ja keskustelua eri aloilla. Olipa kyseessä henkilökohtainen, akateeminen tai ammatillinen taso, Rímur-runous on onnistunut vangitsemaan laajan joukon ihmisiä herättäen sekä kiinnostusta että epävarmuutta. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Rímur-runous:n eri näkökohtia, analysoimme sen alkuperää, kehitystä ja seurauksia, jotta voimme tarjota laajan ja kriittisen näkemyksen tästä aiheesta, joka on niin tärkeä nykyään.
Rímur (yks. ríma) ovat kertovia runoja, usein runomuotoon laadittuja saagoja tai saagojen episodeja, joita on laadittu ja esitetty Islannissa aina 1300-luvulta alkaen ja 1900-luvulle saakka. Varhaisempi rímur-runous on anonyymiä, sillä runoilijat alkoivat nimetä itsensä runojensa yhteydessä vasta reformaation jälkeen. Balladien (isl. dansar) ohella rímur-runous on yksi islantilaisista kansanrunouden muodoista. Ne ovat olleet yksi suosituimmista kirjallisuuden muodoista Islannissa 1400-luvulta 1800-luvulle. [1]
Rímur-runous on saanut vaikutteita keskiaikaisesta edda- ja skaldirunoudesta. Niissä käytetään esimerkiksi skaldirunoudelle tyypillisiä kenninkejä. Rímur-runouden nopea synty viittaa kuitenkin joidenkin tutkijoiden mielestä siihen, että varhaisimpien rímur-runojen esikuva olisi pohjautunut kulttuurin ulkopuolelta tulleille vaikutteille. Esitettäessä rímur-runoutta on kuhunkin runoon voinut liittyä tietynlainen melodia. [1]
Suurin osa rímur-runoudesta on pitkiä kertomuksia, jotka pohjautuvat kotoperäiselle tarinaperinteelle (esim. islantilaissaagat, muinaissaagat, kuningassaagat), eurooppalaisista ritariromaaneista tehdyille käännöksille ja näistä käännöksistä vaikutteita saaneille kotoperäisille ritarisaagoille sekä osa myös exemplum-kertomuksille, Eddasta tutuille kertomuksille tai kansansaduille. Usein jostain pitkästä proosamuotoisesta saagasta tehtiin rímur-runoelma. Jotkut rímur-runot ovat säilyttäneet nykypäivään nyt jo kadonneiden keskiaikaisten saagojen sisällön, ja joidenkin rímur-runojen pohjalta on myös kirjoitettu saagoja. [1]