R1 (reaktori)
Tässä artikkelissa käsittelemme R1 (reaktori):n aihetta kattavasta ja analyyttisestä näkökulmasta, tavoitteenamme tarjota täydellinen ja yksityiskohtainen näkemys tästä asiasta. Läpi tekstin tutkimme erilaisia R1 (reaktori):een liittyviä näkökohtia sen alkuperästä ja historiasta sen merkitykseen nykyään. Samoin tarkastelemme asiasta erilaisia mielipiteitä ja teorioita tarjotaksemme lukijalle laajan ja rikastuttavan näkökulman R1 (reaktori):stä. Lisäksi esittelemme konkreettisia esimerkkejä ja tapaustutkimuksia, jotka auttavat havainnollistamaan ja havainnollistamaan R1 (reaktori):n vaikutuksia eri alueilla. Ei ole epäilystäkään siitä, että R1 (reaktori) on erittäin kiinnostava ja monimutkainen aihe, minkä vuoksi on tärkeää käsitellä sitä sen ansaitsemalla syvyydellä ja tarkkuudella.
R1 oli ensimmäinen ruotsalainen ydinreaktori, se käynnistettiin vuonna 1954. Se toimi Kuninkaallisen teknisen korkeakoulun tiloissa Valhallavägenin varrella Tukholmassa. Sen rakensi AB Atomenergi (per. 1947).
Rakennustyöt alkoivat oppilaitoksen Q-rakennuksen alapuolisessa kallioperässä vuonna 1950. Reaktori tuli kriittiseksi 13. heinäkuuta 1954 kello 18.59. Reaktorin teho oli aluksi 300 kW, myöhemmin sitä nostettiin 1 MW:iin. Polttoaineena käytettiin alumiinilejeerinkiin kapseloitua rikastamatonta luonnon uraania. Hidastimena käytettiin Norjassa tuotettua raskasta vettä. Reaktori pysäytettiin 6. heinäkuuta 1970 jonka jälkeen 4,8 tonnia ydinpolttoainetta siirrettiin Studsvik-yhtiön (entinen AB Atomenergi) välivarastoon, jossa sitä säilytettiin vuoteen 2007 saakka. Sieltä se siirrettiin edelleen Sellafieldin ydinjätteen jälleenkäsittelylaitokselle Isoon-Britanniaan.
R1:en jälkeen Ruotsissa käynnistettiin epäloogisesti numeroitu R0 -reaktori ja R2 -reaktori.
Aiheesta muualla
- R1:n historiikki Kuninkaallisen teknisen korkeakoulun sivuilla (Arkistoitu – Internet Archive) (ruotsiksi)