RN Antonio da Noli

Tämän päivän artikkelissa tutkimme RN Antonio da Noli:n aihetta perusteellisesti. Sen alkuperästä sen merkitykseen nyky-yhteiskunnassa, sen vaikutuksen kautta eri alueilla, uppoudumme kattavaan analyysiin ymmärtääksemme RN Antonio da Noli:n merkityksen nykyään. Lisäksi tarkastelemme alan asiantuntijoiden eri näkökulmia ja mielipiteitä tavoitteenaan tarjota täydellinen ja objektiivinen näkemys tästä erittäin tärkeästä aiheesta. Koko artikkelin aikana saamme selville, kuinka RN Antonio da Noli on kehittynyt ajan myötä ja mitä sen mahdollisia seurauksia on tulevaisuuden kannalta. Valmistaudu lähtemään kiehtovalle matkalle RN Antonio da Noli:n läpi!

RN Antonio da Noli
Aluksen vaiheet
Rakentaja Cantieri del Tirreno, Riva Trigoso
Kölinlasku 25. heinäkuuta 1927
Laskettu vesille 21. toukokuuta 1929
Palveluskäyttöön 29. joulukuuta 1929
Poistui palveluskäytöstä upotettu 9. syyskuuta 1943
Tekniset tiedot
Uppouma 1 900 t (standardi)
2 650 t (kuormattu)
Pituus 107,3 m (kokonaispituus)
Leveys 10,2 m
Syväys 3,5 m
Koneteho 50 000 hv
Nopeus 38 solmua
Miehistöä 224
Aseistus
Aseistus 6 × 120 mm tykkiä kaksiputkisina asennuksina
2 × 40 mm ilmatorjuntatykkiä
8 × 13,2 mm ilmatorjuntakonekivääriä
4 × 533 mm torpedoputkea
56 × miinaa

RN Antonio da Noli (ital. Regia Nave Antonio da Noli) oli Italian kuninkaallisen laivaston Navigatori-luokan hävittäjä toisessa maailmansodassa.

Valmistus

Pääartikkeli: Navigatori-luokka

Alus tilattiin Riva Trigososta Cantieri del Tirrenolta, missä köli laskettiin 25. heinäkuuta 1927. Alus laskettiin vesille 21. toukokuuta 1929 ja liitettiin laivastoon vielä saman vuoden lopulla 29. joulukuuta.[1]

Palvelus

Alus upotettiin 9. syyskuuta 1943.

Lähteet

  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5 (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)

Viitteet

  1. Whitley, M. J. s. 162