Raija-Sinikka Rantala

Tämä artikkeli käsittelee aihetta Raija-Sinikka Rantala, joka on saanut suuren merkityksen viime vuosina, koska se vaikuttaa yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Kautta historian Raija-Sinikka Rantala on ollut lukuisten tutkimusten ja keskustelujen kohteena, mikä on herättänyt kasvavaa kiinnostusta tutkijoiden, asiantuntijoiden ja suuren yleisön keskuudessa. Tämä artikkeli pyrkii analysoimaan perusteellisesti Raija-Sinikka Rantala:n tärkeimpiä näkökohtia tutkimalla sen useita ulottuvuuksia ja sen vaikutusta eri yhteyksissä. Samoin tarkastellaan viimeisintä Raija-Sinikka Rantala:een liittyvää tutkimusta, jotta saadaan kattava ja päivitetty näkemys aiheesta. Kriittisen ja reflektoivan lähestymistavan avulla sen on tarkoitus tarjota lukijalle rikastuttava näkökulma, joka auttaa ymmärtämään paremmin Raija-Sinikka Rantala:tä ja sen vaikutuksia nyky-yhteiskunnassa.

Raija-Sinikka Rantala
Henkilötiedot
Syntynyt1. kesäkuuta 1947
Kotka
Kansalaisuus Suomi
Ammatti teatteriohjaaja
teatterinjohtaja
kirjailija
Muut tiedot
Koulutus
  • TeK 1971
  • FK 1979
  • TeL 1991

Raija-Sinikka Rantala (s. 1. kesäkuuta 1947 Kotka) on suomalainen kirjailija ja teatteriohjaaja. Hän on ollut teatterinjohtaja Lahden (1985–1990) ja Helsingin (1991–1997) kaupunginteattereissa ja koulutuskeskuksen johtaja Teatterikorkeakoulussa (1979–1983), Kansainvälisen teatteri-Instituutin taiteellinen johtaja (2006–2008) sekä hallituksen jäsen monissa teatterialan kansainvälisissä järjestöissä. Hän suoritti ohjaaja- ja dramaturgitutkinnon 1971, filoso­fian kandidaatin tutkinnon 1979 ja teat­teritaiteen lisensiaattitutkinnon 1991.[1][2][3]

Rantala on toiminut ohjaajana useissa kaupunginteattereissa, Lilla teaternissa, Svenska Teaternissa, Koko-teatterissa, ja lahtelaisessa Teatteri Vanhassa Jukossa sekä ulkomailla muun muassa Tabakov-teatterissa ja Moskovan taiteellisessa teatterissa, Luxemburgin Théâtre des Capucins- ja Théâtre du Centaure- teattereissa, Puolassa, Perussa ja teatterialan kouluttajana Burkina Fasossa ja Norsunluurannikolla.lähde?

Kirjailijana Rantala on tehnyt kymmenittäin dramatisointeja ja julkaissut useita näytelmiä, Stanislavskin metodia esittelevän kirjan Näyttelijä – auteur (1988), työttömäksi jäävästä näyttelijästä kertovan tosipohjaisen romaanin Optimisti (2005) sekä epäonnisesta teatteriprojektista kertovan teoksen Klovni (2009).[2] Vuonna 2012 Rantalalta ilmestyi trillerimäinen rakkaustarina Miekkatanssi[1] ja vuonna 2015 romaani Poliisin pojat, joka sijoittuu Rantalan lapsuusmaisemiin 1950-luvun Kotkaan.[4]

Näytelmiä

  • Peltovalta (1971)
  • Aimo sankari (1998)
  • Supan Tomppa
  • Optimisti (2008)
  • Ravit eli tanssi henkesi edestä (2011)

Ohjauksia

  • Reviisori, Helsingin Kaupunginteatteri 1992
  • Niagaran ylitys, Helsingin Kaupunginteatteri 1992
  • Pohjanmaan kautta, Helsingin Kaupunginteatteri 1993
  • Huvipuisto, Helsingin Kaupunginteatteri 1993
  • Iso Vaalee, Helsingin Kaupunginteatteri 1995
  • West Side Story, Helsingin Kaupunginteatteri 1996
  • Aimo Sankari, Kotkan kaupunginteatterin 1998
  • Tyttö ja kuolema, Teatteri Jurkka 1999
  • Hello, Dolly! Joensuun Kaupunginteatteri 1999
  • Supan Tomppa, Kotkan kaupunginteatteri 2003
  • Neekeri vai koirat, KokoTeatteri 2004
  • Zorbas, Lahden kaupunginteatteri 2004
  • Rakkauden lähde, Tampereen Työväen Teatteri 2006
  • Kunnia – erotaan ystävinä? Lahden kaupunginteatteri 2006
  • Höstsonaten, Svenska Teatern 2007
  • Optimisti, Teatteri Vanha Juko 2008
  • Suruttomat, Kotkan kaupunginteatteri 2010
  • Ampuuhan ne hevosiakin, Teatteri Vanha Juko 2011

Kirjoja

  • Elämän viulut (novelleja, 1980)
  • Nimetön (romaani 1983)
  • Näyttelijä – auteur (tietokirja, 1988)
  • Optimisti (romaani, 2005)
  • Klovni (romaani, 2009)
  • Miekkatanssi (romaani, 2012)
  • Poliisin pojat (romaani, 2015)

Lähteet

  1. ↑ a b Mäkelä, Outi: Raija-Sinikka Rantala, Näytelmät.fi. Viitattu 8.3.2016.
  2. ↑ a b Raija-Sinikka Rantala, Like. Viitattu 8.3.2016.
  3. ↑ Leppänen, Veli-Pekka: Epäluuloa ja vastustusta kokenut Raija-Sinikka Rantala nosti Lahden kaupunginteatterin lopulta kukoistukseen 1980-luvulla. Helsingin Sanomat, 30.5.2017. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 26.7.2024.
  4. ↑ Palmu, Outi: Raija-Sinikka Rantala julkistaa uuden kirjansa Kotkassa, Kymen Sanomat 13.3.2015. Viitattu 8.3.2016.

Aiheesta muualla

  • Hujanen, Minna: Raija-Sinikka Rantala: "Suru ja ahdistus voivat laukaista syövän". Eeva, 23.10.2017. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 26.7.2024.