Ranavalona III

Ranavalona III:n aihe on herättänyt kiinnostusta ja keskustelua jo pitkään. Vuosien saatossa siitä on tullut tutkimuksen, analyysin ja pohdinnan kohde aiheen asiantuntijoille ja ystäville. Ranavalona III on ollut useiden tutkimusten kohteena, ja sen merkitys nyky-yhteiskunnassa on kiistaton. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia ​​näkökulmia ja lähestymistapoja, jotka liittyvät Ranavalona III:een, perehdymme sen tärkeimpiin näkökohtiin ja tarjoamme täydellisen ja päivitetyn näkemyksen tästä jännittävästä aiheesta.

Ranavalona III
Madagaskarin kuningatar
Valtakausi 30. heinäkuuta 1883 – 28. helmikuuta 1897
Kruunajaiset 22. marraskuuta 1883
Syntynyt 22. marraskuuta 1861
Amparibe, Imerina
Kuollut 23. maaliskuuta 1917 (55 vuotta)
Alger, Ranskan Algeria
Puoliso Ratrimo
Uskonto protestantismi
Nimikirjoitus

Ranavalona III (myös Ranavalo Manjaka III; 22. marraskuuta 1861 Amparibe, Imerina – 23. maaliskuuta 1917 Alger, Ranskan Algeria) oli Madagaskarin viimeinen kuningatar.

Kuningattarelle 1890–1920-luvuilla työskennellyt Clara Herbert omisti merkittävän kokoelman vaatteita, valokuvia ja kirjeitä, jotka kuuluivat Ranavalonalle. Kokoelma kulki Herbertin suvussa aina vuoteen 2020 asti, jolloin Madagaskarin valtio osti sen 43 000 Englannin punnalla huutokaupasta. Kokoelman katsottiin olevan tärkeä osa kuningattaren elämäkerran kartoittamisessa. Madagaskarin presidentti Andry Rajoelina sanoi myös, että valtio suhtautuu vakavuudella maan kulttuuriaarteiden palauttamiseen, ja esineistö on tarkoitus asettaa esille julkiseen näyttelyyn.[1]

Varhainen elämä

Syntyessään prinsessa sai nimen Razafindrahety. Kuningatar Ranavalona II otti hänet suojatikseen ja varmisti, että tuleva kuningatar sai protestanttisen kasvatuksen, josta vastasivat lontoolaiset lähetyssaarnaajat. Razafindrahety kastettiin protestantiksi huhtikuussa 1874.[2] Razafindrahetyn opettajat kuivailivat häntä erittäin lahjakkaaksi oppilaaksi.[3]

Koulun päätyttyä hänet naitettiin aatelismiehelle nimeltä Ratrimo, mutta tämä kuoli hämärissä olosuhteissa toukokuussa 1883.[4] Kuolinsyyksi on arveltu murhaa, jonka takana olisi ollut Madagaskarin pääministeri Rainilaiarivony, joka oli ollut naimisissa kahden edellisen kuningattaren kanssa ja oletettavasti suunnitteli avioliittoa myös Razafindrahetyn kanssa.[5] Razafindrahety ei kuitenkaan enää koskaan mennyt naimisiin jäätyään leskeksi.[6]

Kuningattarena

Andriantsimianatran tytär prinsessa Razafindrahety julistettiin kuningattareksi 22-vuotiaana edeltäjänsä, kuningatar Ranavalona II:n kuoltua 30. heinäkuussa 1883.[4][7] Kruunajaiset järjestettiin Imahamasinassa 22. marraskuuta 1883. Edeltäjiensä tapaan Ranavalona III meni naimisiin pääministeri Rainilaiarivonyn kanssa, joka oli syrjäyttänyt maan viimeisen miespuolisen monarkin, kuningas Radama II:n vuonna 1863.lähde?

Ranavalona III joutui keskelle Ranskan ja Britannian kamppailua Madagaskarin omistuksesta. Ensimmäinen Ranskan kanssa käyty sota päättyi Madagaskarille epäedulliseen sopimukseen vuonna 1885. Ranavalona sai aluksi jäädä valtaistuimelle ja toimia ranskalaisten nukkehallitsijana, mutta ranskalaiset katsoivat kuitenkin, että Ranavalonan täti Ramisindrazana yllytti malagasseja kapinaan ranskalaisia vastaan.[5]

Seuraavaksi maa yritti etsiä apua Yhdysvalloilta, tuloksetta. Britit luopuivat oikeuksistaan Madagaskariin Ranskan kanssa vuonna 1890 solmimallaan sopimuksella. Toinen Ranskaa vastaan käyty sota päättyi maan pääkaupungin valtaukseen vuonna 1895. Kuningatar säilytti muodollisen asemansa, kunnes Joseph Gallienin johtama siirtomaahallinto lakkautti monarkian 28. helmikuuta 1897.lähde?

Ranavalona ei koskaan saanut omia lapsia, mutta tätinsä Razafinandriamanitran kuoltua kuningatar adoptoi tämän tyttären Marie-Louisen ja nimesi tämän perijäkseen.[8]

Kuningaskunnan kaaduttua

Ranavalona III karkotettiin yhdessä muun kuninkaallisen perheen kanssa aluksi Réunionin saarelle.[5] Maaliskuussa 1899 hänet karkotettiin uudelleen, tällä kertaa Algeriin, jossa hän kuoli vuonna 1917. Kuningattaren jäännökset haudattiin Andohalon kuninkaalliselle hautausmaalle vuonna 1938.lähde?

Kunnianosoituksia

Lähde:[7]

Lähteet

  • Stuart Robson, Isabel: The Childhood of a Queen IV: The Queen of Madagascar. Children's Friend, 1896, nro 36. S.W. Partridge & Co.. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  • Trotter Matthews, Thomas: Thirty years in Madagascar. Lontoo: A. C. Armstrong, 1904. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

Viitteet

  1. ↑ Brown, Mark: Lost relics telling story of Madagascar's last queen will return home The Guardian. 9.12.2020. Viitattu 4.10.2023. (englanniksi)
  2. ↑ Trotter Matthews (1904): s. 243
  3. ↑ Stuart Robson (1896): s. 103–104
  4. ↑ a b Davis-Marks, Isis: The Little-Known Story of Madagascar's Last Queen, Ranavalona III Smithsonian Magazine. 8.12.2020. Viitattu 4.10.2023. (englanniksi)
  5. ↑ a b c Brown, Mark: Remarkable story of Madagascar's last queen emerges from Surrey attic The Guardian. 6.12.2020. Viitattu 4.10.2023. (englanniksi)
  6. ↑ Ministère de la marine et des colonies 1884, s. 117. Gouvernement de la France, 1884. Teoksen verkkoversio Viitattu 20.4.2025. (ranskaksi)
  7. ↑ a b Madagascar2 royalark.net. 2023. Viitattu 4.10.2023. (englanniksi)
  8. ↑ Alexander, Otis: Queen Ranavalona III (1861-1917) BlackPast.org. 29.11.2023. Viitattu 20.4.2025. (englanniksi)

Aiheesta muualla