Ranskan kuningaskunta
Nykyään Ranskan kuningaskunta on aihe, joka herättää suurta kiinnostusta ja keskustelua nyky-yhteiskunnassa. Vuosien ajan Ranskan kuningaskunta on ollut alan asiantuntijoiden tutkimuksen, analyysin ja pohdinnan kohteena. Sen merkitys on ylittänyt rajat ja vaikuttanut eri aloihin politiikasta populaarikulttuuriin. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia näkökulmia Ranskan kuningaskunta:een analysoimalla sen vaikutusta yhteiskuntaan ja sen kehitystä ajan myötä. Lisäksi tutkimme roolia, joka Ranskan kuningaskunta:llä on nykyään, ja sen mahdollisia vaikutuksia tulevaisuuteen.
| Ranskan kuningaskunta Royaume de France |
|||
|---|---|---|---|
987–1792 1814–1815 1815–1848 |
|||
|
|||
|
|
|||
| Valtiomuoto |
feodaalimonarkia (keskiaika) absoluuttinen monarkia (varhaismoderni) perustuslaillinen monarkia (1791–1792) |
||
| Kuningas |
|
||
| Pääministeri | François Guizot (1847–1848) | ||
| Pääkaupunki |
Pariisi (987–1682, 1789–1792, 1814–1848) Versailles (1682–1789) |
||
| Uskonnot | roomalaiskatolilaisuus | ||
| Viralliset kielet | latina, ranska | ||
| Tunnuslause | Montjoie Saint Denis! | ||
| Kansallislaulu | ”La Parisienne” | ||
| Edeltäjät |
Länsi-Frankia Ranskan ensimmäinen keisarikunta |
||
| Seuraajat |
Ranskan ensimmäinen tasavalta Ranskan toinen tasavalta |
||
.svg)
Ranskan kuningaskunta (ransk. Royaume de France) oli keskiaikainen ja varhaismoderninen monarkia Länsi-Euroopassa, ja nykyaikaisen Ranskan tasavallan edeltäjä. Se oli Euroopan yksi vaikuttavimmista valtioista; kuningaskunta oli suurvalta myöhäiskeskiajalta ja satavuotisesta sodasta lähtien. Se oli myös varhainen siirtomaavalta, omistaen alusmaita ympäri maailmaa. Liljakoristeinen lippu oli Ranskan kuninkaan tunnusmerkki[1].
Historia
Ranskan ensimmäisten kuninkaiden asema vastasi kruunattua ruhtinasta.[2] Vuonna 1180 valtaistuimelle noussut Filip II Augustus oli ensimmäinen kapetingien sukuun kuulunut frankkien kuningas, joka otti käyttöön arvonimen Ranskan kuningas (latinaksi rex Franciae). Hän laajensi valtakaudellaan Ranskan kuningaskunnan Pariisin ympärillä sijainnutta aluetta kolminkertaiseksi alkuperäisestä.[1][3] Keskiajalla kuningaskunta oli jaettu kuninkaan vasallien hallitsemiin herttuakuntiin. Niistä suurin osa palautui kuningaskunnan haltuun 1400-luvun lopulla. Vuonna 1483 herttuakunnista oli jäljellä vain Bretagne.[4]
Henrik IV, joka nousi valtaistuimelle vuonna 1589, uudisti kuninkaanvallan Ranskassa. Hän halusi tehdä kuninkaan riippumattomaksi kirkosta, säädyistä ja parlamentista.[5] Vuodet 1643–1792 olivat Itsevaltiuden aikaa.
Vuoden 1814 peruskirja (ransk. Charte Constitutionnelle) oli asiakirja, joka toimi Ranskan perustuslakina vuosina 1814–1830 ja muutettuna vuosina 1830–1848. Se teki Ranskasta perustuslaillisen monarkian ja takasi monien Ranskan suuren vallankumouksen jälkeen säädettyjen kansalaisvapauksien jatkumisen myös Bourbon-restauraation aikana.
Lähteet
- ↑ a b Grimberg, Carl: Kansojen historia. Osa 8. Ristiretket, s. 183–184, 343. WSOY, 1981. ISBN 951-0-09736-5
- ↑ France - Monarchy, Revolution, Republic britannica.com.
- ↑ History of France - France, 1180 to c. 1490 britannica.com.
- ↑ Grimberg, Carl: Kansojen historia. Osa 9. Hansa-aika, s. 428. WSOY, 1981. ISBN 951-0-09737-3
- ↑ Grimberg, Carl: Kansojen historia. Osa 13. Uskonsodat, s. 77. WSOY. ISBN 951-0-09741-1
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ranskan kuningaskunta Wikimedia Commonsissa
