Tämän päivän artikkelissa puhumme Rasalahti:stä, aiheesta, joka on vanginnut monien ihmisten huomion ajan mittaan. Rasalahti on konsepti, joka on herättänyt keskustelua eri alueilla henkilökohtaisesta ammatilliselle tasolle. Ilmestymisestään lähtien Rasalahti on herättänyt kiinnostusta tutkijoissa, asiantuntijoissa ja uteliaissa, jotka haluavat ymmärtää sen merkitystä ja vaikutuksia yhteiskuntaan. Kautta historian Rasalahti on osoittanut kykynsä vaikuttaa ihmisten ajatteluun ja toimintaan, ja tässä artikkelissa tutkimme joitain syitä sen merkityksen ja jatkuvan läsnäolon takana elämässämme.
Rasalahti eli Novinka (ven. Новинка) on maaseututaajama Leningradin alueella Tienhaaran kunnassa Venäjällä Suomen Neuvostoliitolle luovutetulla alueella. Se sijaitsee muutaman kilometrin päässä Viipurista länteen, Suomeen vievän E18-tien (M10) varrella. Asukasluku vuonna 2008 oli 299.
Suomelle kuuluessaan Rasalahden kylä oli osa Viipurin maalaiskuntaa. Kylä sijaitsi Viipurinlahdesta länteen työntyvän Rasalahden pohjukan ympärillä. Nykyisin Rasalahti on lähes umpeenkasvanut. Kylään kuului myös Lammassaari keskeltä Rasalahtea. Rasalahden naapurikyliä olivat Pien-Merijoki, Lahti, Kärki, Ahokas, Haankylä ja Naulasaari. Rasalahdella oli myös lyhyen matkaa rajaa Viipurin kaupungin kanssa.
Rasalahden halki kulki valtatie 7 Helsingistä Viipuriin. Kylän asutus oli keskittynyt valtatien molemmin puolin sekä tien ja merenlahden väliselle alueelle. Omaa kansakoulua Rasalahdessa ei ollut, vaan koulua käytiin läheisessä Kiiskilän kylän kansakoulussa.[1] Vuonna 1937 Rasalahdessa oli 92 asukasta.[2] Samana vuonna kylässä oli 315 ha metsää, 125 ha peltoa ja 20 ha niittyä.[3] Kylässä toimi Rasalahden maidonmyyntiosuuskunta, joka myi maitonsa Valiolle Viipuriin.[4]
Talvisodassa Rasalahti pysyi Suomen hallussa sodan loppuun asti, mutta Moskovan rauhassa se oli muun Viipurin maalaiskunnan mukana luovutettava Neuvostoliitolle. Asukkaat oli evakuoitu jo sodan aikana muualle Suomeen. Jatkosodassa luovutetut alueet valloitettiin takaisin vuonna 1941 ja kyläläiset pääsivät palaamaan koteihinsa. Uusi evakuointi oli kuitenkin edessä kesällä 1944.
Ahokas • Alasommee • Alasäiniö • Haankylä (Haka) • Hapenensaari • Hämäläinen • Ihantala • Juustila (Juustilanjoki) • Jyrkilä • Järvelä • Kaipola • Karppila • Kaukola • Kiiskilä • Kilpeenjoki • Kilpeenjoki–Sydänmaa • Kilpeenjoki–Vakkila • Konkkala • Korpelanautio • Kurikkala • Kähäri • Kärki • Kärstilä • Lahti • Lavola • Leppälä • Lihaniemi • Lyykylänjärvi • Mannikkala • Mälkki • Naulasaari • Nikoskela • Nuoraa • Näätälä • Pakkainen • Parkaus • Perojoensuu • Pien-Merijoki • Pietilä • Pihkala • Piispansaari • Porkansaari • Rapattila • Rasalahti • Repola–Lyykylä • Repola–Tervajoki • Rikkola • Ryysylä • Rääsiälä • Saarela • Samola • Savolainen • Suur-Merijoki • Suurpero • Tali • Terävälä • Tikkala • Tirhiä • Uskila • Uusikartano • Vahvaniemi • Vatikivi • Ventelä • Ykspää • Ylivesi • Yläsommee • Yläsäiniö