Rauhanjulistajien juttu

Nykymaailmassa Rauhanjulistajien juttu:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe kaikenikäisille ja -taustaisille ihmisille. Sen vaikutukset ovat tuntuneet yhteiskunnan eri puolilla henkilökohtaisesta globaaliin tasoon, synnyttäen keskustelua, pohdintaa ja merkittäviä muutoksia eri alueilla. Kun siirrymme eteenpäin 2000-luvulle, Rauhanjulistajien juttu on edelleen aihe, joka herättää tunteita, haasteita ja mahdollisuuksia ja pakottaa meidät ajattelemaan toimintaamme ja päätöksiämme uudelleen. Tässä artikkelissa tutkimme Rauhanjulistajien juttu:n eri näkökulmia ja ulottuvuuksia analysoimalla sen kehitystä, vaikutusta ja mahdollisia seurauksia tulevaisuuteen.

”Rauhanjulistus” Kajaanissa ilmestyneen Toverin etusivulla 19. tammikuuta 1922.

Rauhanjulistajien juttu oli sarja Suomessa vuosina 1922–1923 käytyjä poliittisia oikeudenkäyntejä, joissa 32 Suomen Sosialistisen Työväenpuolueen jäsentä tuomittiin eripituisiin vankeusrangaistuksiin valtio- ja maanpetoksista. Syynä oli puolueen tammikuussa 1922 julkaisema niin sanottu ”rauhanjulistus”. Kommunistisissa sanomalehdissä julkaistu julistus tuomitsi suomalaisten vapaaehtoisten Neuvosto-Karjalaan tekemät sotaretket, jotka puolueen mukaan aiheuttivat sodanvaaran Suomen ja Neuvosto-Venäjän välille.[1]

Julistus

SSTP oli jo joulukuussa 1921 SDP:n puolueneuvostolle lähettämässään avoimessa kirjeessä ehdottanut yhteistoimintaa, jotta Itä-Karjalan kansannousu ei laajenisi Suomen ja Neuvosto-Venäjän väliseksi aseelliseksi konfliktiksi. Sosialidemokraattien hylättyä esityksen kommunistien sanomalehdet julkaisivat tammikuun 1922 lopussa SSTP:n puoluetoimikunnan allekirjoittaman julistuksen otsikolla Suomen työtätekevälle väestölle – Taisteluun Neuvosto-Venäjän puolustamiseksi.[2] Julistus käynnisti SSTP:n jäsenten laajamittaiset pidätykset ja lopulta 39 henkilöä asetettiin syytteeseen valtio- ja maanpetoksesta.[1]

Tapaus käsiteltiin useassa erillisessä oikeudenkäynnissä, joissa olivat syytettyinä SSTP:n puoluetoimikunnan jäsenet, puolueen sanomalehtien päätoimittajat, julistuksen julkaisusta päättäneen SSTP:n puolueneuvoston kokouksen osanottajat sekä vastaavan kiertokirjeen piireille lähettäneen SSTP:n Turun pohjoisen vaalipiirin piiritoimikunnan jäsenet. Kyseessä oli vuoden 1920 puolueenperustajain jutun ja 1923 suuren kommunistijutun ohella 1920-luvun laajimpia viranomaisten kommunisteihin kohdistamia toimenpiteitä.[1] Rauhanjulistuksesta langetettujen tuomioiden johdosta Suomen ja Neuvostoliiton välisiä suhteita ei otettu esille vuoden 1924 eduskuntavaaleissa, ja vuotta myöhemmin pidettyjen presidentinvaalien yhteydessä puhuttiin häveliäästi ”rauhasta ja sovinnosta ulkomaiden kanssa”. Keskustelu käynnistyi vasta Neuvostoliiton ehdotettua hyökkäämättömyyssopimusta keväällä 1926.[3]

Pidätykset ja tuomiot

Pidätykset käynnistyivät 26.–27. tammikuuta 1922, jolloin Helsingissä vangittiin kuusi SSTP:n puoluetoimikunnan jäsentä sekä eri puolilla maata kuuden kommunistisen sanomalehden päätoimittajat.[4][5] Yksittäisiä pidätyksiä tehtiin myös muun muassa Sortavalassa, jossa kirjaltaja Väinö Horttanainen oli naulannut rauhanjulistuksen työväentalon seinälle.[6] Helmikuun lopussa Raumalla vangittiin vielä SSTP:n Satakunnan piiritoimikunnan jäseniä.[7]

Ensimmäiset tuomiot langetettiin toukokuussa, jolloin päätoimittajat Lauri Arvo, Kaarlo Kosunen ja Frans O. Vuolasvirta saivat Vaasan hovioikeudelta kolmen vuoden kuritushuonerangaistuksen.[8] Turun hovioikeus puolestaan antoi heinäkuussa päätoimittaja August Forsmanille sekä puoluetoimikunnan jäsenille Jalmari Kivilahdelle, Alvar Lundénille, Hannes Mäkiselle, Juuso Suomiselle, Emil Tuomelle ja Arvo Tuomiselle 3–4 vuoden kuritushuonerangaistukset.[9] Marraskuussa Turun hovioikeus tuomitsi seitsemän Satakunnan piiritoimikunnan jäsentä eri pituisiin kuritushuonerangaistuksiin.[7] Pisimmän tuomion, 5 vuotta 6 kuukautta, sai piirisihteeri Oskari Lamminen, ja samassa yhteydessä päätoimittaja Johannes Forsman sai 3 vuoden 4 kuukauden kuritushuonetuomion.[10][11] Yksittäisissä oikeudenkäynneissä tuomittiin puolueneuvoston jäsen Hugo Tolvanen kolmeksi vuodeksi kuritushuoneeseen ja Vaasan itäisen vaalipiirin piirisihteeri August Ripatti sai poissaolevana 10 kuukautta kuritushuonetta.[7]

Pidätykset jatkuivat keväällä 1923, jolloin vangittiin SAJ:n puheenjohtaja Matti Väisänen, SSTP:n kansanedustajat Hjalmar Mäkinen, Antti Nahkala ja Vihtori Vainio sekä neljätoista puolueneuvoston jäsentä.[12] Yksitoista puolueneuvoston jäsentä tuomittiin lokakuussa. Oskar Rantanen ja Urho Hänninen saivat 3 vuoden sekä Urho Lähteinen, Otto Mikkola, Unto Mäkelä, Jussi Luoto, Juho Vainio, Perttu Ikonen, Alfred Kumpulainen, Antti Kirves ja Heikki Kauppi 2 vuoden 3 kuukauden kuritushuonetuomion.[13] Puolueneuvoston jäsenistä myös painijana tunnettu Sulo Kokko sekä organisaattori Eeva Sassi-Korhonen saatiin oikeuteen vasta myöhemmin ja tuomittiin vuonna 1928.[1]

Lähteet

  1. ↑ a b c d Björne, Lars: ”...syihin ja lakiin eikä mielivaltaan...” : tutkimus Turun hovioikeuden poliittisista oikeudenkäynneistä vuosina 1918–1939, s. 161. (Turun yliopiston väitöskirja. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja 117) Helsinki: Suomalainen lakimiesyhdistys, 1977. ISBN 951-90686-3-5
  2. ↑ Saarela, Tauno: ”Socialist Workers’ Party of Finland, 1920–1923”, Työväentutkimus Vuosikirja 2020, s. 66–68. Helsinki: Työväenperinne – Arbetartradition, 2020. ISSN 1459-7780 Teoksen verkkoversio (PDF).
  3. ↑ Saarela, Tauno: Suomalainen kommunismi ja vallankumous 1923–1930, s. 648. (Historiallisia Tutkimuksia 239) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISBN 978-952-222-051-6 Teoksen verkkoversio (PDF).
  4. ↑ Joukko Suomen kommunistipuolueen edustavimpia johtomiehiä pidätetty. Uusi Suomi, 27.1.1922, nro 22, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 21.11.2022.
  5. ↑ Kommunistit tilinteolla. Uusi Suomi, 28.1.1922, nro 23, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 21.11.2022.
  6. ↑ Oikeus- ja poliisiasioita : Pidätetty kommunisti. Uusi Suomi, 26.2.1922, nro 48, s. 12. Kansalliskirjasto. Viitattu 21.11.2022.
  7. ↑ a b c Rauhanjulistajaimme vainoaminen. Vapaa Sana, 6.7.1923, nro 76, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 21.11.2022.
  8. ↑ Valkoiset oikeustuomiot. Vapaa Sana, 13.5.1922, nro 108, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 21.11.2022.
  9. ↑ Turun hovioikeus ratkaissut kommunistisen puolueen johtohenkilöitten jutut. Uusi Suomi, 8.7.1922, nro 153, s. 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 21.11.2022.
  10. ↑ Poliittinen vaino. Uusi Pohjan Kansa, 4.7.1923, nro 148, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 21.11.2022.
  11. ↑ Porvarivaltion oikeutta jaettu. Vapaa Sana, 17.11.1922, nro 179, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 21.11.2022.
  12. ↑ Rauhanjulistajaimme vainoaminen. Vapaa Sana, 6.7.1923, nro 76, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 21.11.2022.
  13. ↑ Eilen sai 11 kommunistia hovioikeudelta kuritushuonetuomion. Uusi Aura, 20.10.1923, nro 282, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 21.11.2022.

Aiheesta muualla

  • ”Työväenpuolueen rauhanjulistuksen johdosta tuomitut toverit”, Työmiehen kalenteri 1923, s. 127–131. Helsinki: Suomen Sosialistisen Työväenpuolueen puoluetoimikunta, 1922. Kansalliskirjasto.