Remit

Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Remit:tä, aihetta, joka on viime aikoina kiinnittänyt monien huomion. Remit on monimutkainen käsite, joka kattaa monenlaisia ​​ideoita ja näkökulmia ja jonka vaikutukset tuntuvat yhteiskunnan eri alueilla. Tässä artikkelissa tutkimme Remit:n eri puolia sen alkuperästä sen vaikutukseen nykymaailmaan. Katsomme myös, kuinka Remit on kehittynyt ajan myötä ja miten se on muokannut ajattelu- ja toimintatapojamme. Lisäksi tutkimme Remit:n tulevia vaikutuksia ja kuinka se voi vaikuttaa yhteiskuntaamme tulevina vuosina. Tämä artikkeli tarjoaa yksityiskohtaisen ja kattavan katsauksen Remit:een ja tarjoaa lukijoille syvemmän ymmärryksen tästä kiehtovasta ja tärkeästä aiheesta.

Remien lyöttämiä kultakolikoita.

Remit (lat. Remi) olivat belgeihin kuulunut kelttiläinen heimo, joka asui Gallia Belgicassa Seinen varrella. Remien pääkaupunki oli Durocortorum, nykyinen Reims. Svessionit olivat remien naapureita ja liittolaissuhteessa heihin.[1]

Gallian sodan alkaessa vuonna 58 eaa. heedut ja sekveenit olivat Gallian johtavia kansoja. Roomalaiset kuitenkin löivät sekveenit ja remit nousivat sekveenien tilalle, ja heihin liittyi useita heimoja, jotka eivät pitäneet heedujen johtoasemasta. Jopa vaikutusvaltaiset karnuutit liittoutuivat remien kanssa.[1]

Kun belgit ryhtyivät vuonna 57 eaa. keräämään joukkoja hyökätäkseen Caesarin johtamia roomalaisia vastaan, pettivät remit maanmiehensä. Remit lupasivat Rooman prokonsulille viljaa, panttivankeja sekä apua taistelussa belgejä ja germaaneja vastaan. Remit eivät myöskään osallistuneet vuonna 52 eaa. Bibractessa pidettyyn Gallian kansojen kokoukseen, jossa sovittiin joukkojen lähettämisestä Vercingetorixin avuksi Alesian taisteluun.[1]

Pliniuksen mukaan remit saivat foederatuksen eli Rooman liittolaisen aseman, ja Strabonin mukaan roomalaiset suosivat remejä. Remien pääkaupungissa Durocortorumissa oli roomalaisten kuvernöörien väliaikainen virka-asunto.[1]

Lähteet

  1. a b c d William Smith: REMI Dictionary of Greek and Roman Geography (1854). Perseus Digital Library. Viitattu 13.6.2020. (englanniksi)