René Clemencic

Nykymaailmassa René Clemencic:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe. Tekniikan ja globalisaation myötä René Clemencic on saavuttanut rajat ylittävän merkityksen ja siitä on tullut keskustelun ja keskustelun aihe useilla alueilla. Politiikasta populaarikulttuuriin René Clemencic on jättänyt jälkensä nyky-yhteiskuntaan synnyttäen ristiriitaisia ​​mielipiteitä ja syviä pohdiskeluja. Tässä artikkelissa tutkimme René Clemencic:een liittyviä eri näkökohtia, analysoimme sen vaikutuksia eri aloilla ja pohdimme sen vaikutusta jokapäiväiseen elämäämme.

René Clemencic vuonna 2017.

René Clemencic (27. helmikuuta 1928 Wien – 8. maaliskuuta 2022) oli itävaltalainen säveltäjä, muusikko ja musikologi. Hän oli vanhan musiikin tulkinnan asiantuntija.[1]

Clemencic sai kaksikielisen kasvatuksen; hän puhui isänsä kanssa italiaa ja äitinsä kanssa saksaa. Hän opiskeli filosofiaa ja musiikkitiedettä Wienin ja Pariisin yliopistoissa. Lisäksi hän opiskeli nokkahuilun- ja cembalonsoittoa sekä musiikin teoriaa Wienissä, Berliinissä ja Nijmegenissä. Clemencic aloitti uransa säveltäjänä teoksen Maraviglia III kantaesityksellä Europäisches Forum Alpbachin tapahtumassa vuonna 1968. Clemencicin keskeisiin teoksiin kuuluvat hepreankielinen oratorio Kabbala (kantaesitys 1992), pianotrio Jeruschalajim (kantaesitys 1998), kamariooppera Der Berg (kantaesitys 2003) ja lyhytooppera Monduntergang (kantaesitys 2007). Clemencic sävelsi myös teatteri- ja elokuvamusiikkia, esimerkiksi Ariane Mnouchkinen elokuvan Molière musiikin.[1]

Clemencic perusti vuonna 1957 vanhan musiikin Musica Antiqua Wien -kokoonpanon. Vuonna 1968 hän perusti uuden yhtyeen, josta sittemmin kehittyi Clemencic Consort. Clemencicille myönnettiin vuonna 1997 Wienin kaupungin musiikkipalkinto.[1]

Lähteet