Tässä artikkelissa perehdymme Richard Carapaz:n kiehtovaan maailmaan tutkimalla sen monia puolia ja sen vaikutuksia yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Sen alkuperästä sen nykyiseen kehitykseen uppoudumme matkalle Richard Carapaz:n läpi analysoimalla sen merkitystä historiassa, sen merkitystä tänään ja sen heijastusta tulevaisuuteen. Erilaisten lähestymistapojen ja näkökulmien kautta lähestymme Richard Carapaz:tä eri näkökulmista ja tarjoamme lukijalle kattavan ja rikastuttavan näkemyksen, jonka avulla voimme ymmärtää sen todellisen laajuuden ja merkityksen nykymaailmassa.
Richard Carapaz | |
---|---|
![]() Richard Carapaz Vuelta de la Juventud -kilpailussa 2015. |
|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Richard António Carapaz Montenegro |
Syntynyt | 29. toukokuuta 1993 |
Kansalaisuus | Ecuador |
Pyöräilijä | |
Joukkue | EF Education–EasyPost |
Laji | maantie |
Rooli | ajaja |
Ajajatyyppi | mäkiajaja |
Ura | |
Amatöörijoukkue(et) | |
2013 2014 4–7/2016 |
RPM Ecuador Panavial - GAD Carchi Lizarte - A.D. Galibier |
Ammattilaisjoukkue(et) | |
1–3/2016 7/2016–2019 2020−2022 2023– |
Strongman Campagnolo Wilier Team Movistar Ineos Grenadiers EF Education–EasyPost |
Suurimmat voitot | |
Italian ympäriajo kokonaiskilpailu 2019, 3 etappia |
|
Tiedot päivitetty: 21. heinäkuuta 2024 |
|
Aiheesta muualla | |
richiecarapaz.com | |
|
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Maa: ![]() | |||
Miesten pyöräily | |||
![]() | |||
![]() |
Tokio 2020 | maantieajo | |
Pan-Amerikan kisat | |||
![]() |
Santiago 2023 | aika-ajo |
Richard António Carapaz Montenegro (s. 29. toukokuuta 1993) on ecuadorilainen maantiepyöräilijä. Hän on olympiavoittaja ja Italian ympäriajon voittaja.[1][2]
Carapaz aloitti ammattilaisuransa Strongman Campagnolo Wilier -tallissa alkuvuodesta 2016. Kilpailuaan välillä amatöörinä Lizarte - A.D. Galibier -joukkueessa hän edusti heinäkuun 2016 lopulta lähtien Team Movistaria, kunnes siirtyi Ineos Grenadiersiin kausiksi 2020–2022 ja edelleen EF Education–EasyPost -talliin 2023.[1]
Carapaz voitti Montevergine di Mercoglianoon päättyneen kahdeksannen etapin Italian ympäriajossa 2018. Kokonaiskilpailussa hän sijoittui neljänneksi. Seuraavan vuoden Italian ympäriajossa hän voitti Frascatiin päättyneen neljännen etapin.[1][2] Hän voitti lisäksi 14. etapin yli puolentoista minuutin erolla Simon Yatesiin ja nousi samalla kokonaiskilpailun johtoon.[3] Hän voitti kokonaiskilpailun lopulta minuutin ja viiden sekunnin erolla Vincenzo Nibaliin.[4] Espanjan ympäriajossa 2020 hän johti kokonaiskilpailua etappien 6–9 jälkeen.[2] Hän sijoittui lopulta toiseksi 24 sekuntia Primož Rogličille hävinneenä.[5] Hän voitti vuoden 2021 Sveitsin ympäriajon 17 sekunnin erolla Rigoberto Urániin.[6] Saman vuoden Ranskan ympäriajossa hän sijoittui kolmanneksi.[2] Tokion olympialaisissa hän voitti maantieajon kultaa.[7] Hän sijoittui toiseksi Italian ympäriajossa 2022 minuutin ja 18 sekuntia Jai Hindleylle hävinneenä.[8] Saman vuoden Espanjan ympäriajossa hän voitti mäkikirikilpailun ja kolme etappia. Ranskan ympäriajossa 2024 hän voitti Superdévoluyyn päättyneen 17. etapin. Hän voitti myös mäkikirikilpailun.[2]
Lähteet: Cycling Archives[1], Pro Cycling Stats[2]
1896: Aristeídis Konstantinídis | 1912: Rudolph Lewis | 1920: Harry Stenqvist | 1924: Armand Blanchonnet | 1928: Henry Hansen | 1932: Attilio Pavesi | 1936: Robert Charpentier | 1948: José Beyaert | 1952: André Noyelle | 1956: Ercole Baldini | 1960: Viktor Kapitonov | 1964: Mario Zanin | 1968: Pierfranco Vianelli | 1972: Hennie Kuiper | 1976: Bernt Johansson | 1980: Sergei Suhorutšenkov | 1984: Alexi Grewal | 1988: Olaf Ludwig | 1992: Fabio Casartelli | 1996: Pascal Richard | 2000: Jan Ullrich | 2004: Paolo Bettini | 2008: Samuel Sánchez | 2012: Aleksandr Vinokurov | 2016: Greg Van Avermaet | 2020: Richard Carapaz | 2024: Remco Evenepoel |