Muinaisista ajoista lähtien Riigivolikogun vaalit 1940 on ollut kiehtovan, tutkimuksen ja keskustelun kohteena. Sen vaikutus on ylittänyt kaikki kulttuuriset, maantieteelliset ja ajalliset esteet jättäen lähtemättömän jäljen ihmiskunnan historiaan. Riigivolikogun vaalit 1940 on ollut ihailun, analyysin ja mietiskelyn kohteena menneisyyden syrjäisimmistä ulottuvuuksista välittömään nykyhetkeen. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Riigivolikogun vaalit 1940:n monia puolia ja paljastamme sen merkityksen, vaikutuksen ja merkityksen nykymaailmassa. Seuraavilla sivuilla lähdemme kiehtovalle matkalle historian, tieteen, kulttuurin ja yhteiskunnan läpi etsimään täydellisempää ja rikastuttavampaa ymmärrystä Riigivolikogun vaalit 1940:stä.
Riigivolikogun vaalit 1940 olivat Viron parlamenttivaalit. Ne pidettiin Konstanin Pätsin valtakaudella säädetyn Viron vuoden 1938 perustuslain mukaisesti 14.–15. heinäkuuta 1940.
Vaalit eivät olleet vapaat, sillä Neuvostoliiton vaikutusvalta Virossa oli kasvanut suureksi sen jälkeen kun maahan oli syksystä 1939 alkaen tullut Neuvostoliiton joukkoja. Vain Viron työväenliitto ETRL (vir. Eesti Töötava Rahva Liit) -nimiseen kommunistijohtoiseen blokkiin kuuluneet saivat asettua ehdokkaiksi. [1]
Vaalit voitti ETRL, joka virallisten tietojen mukaan sai 92,8 % äänistä ja äänestysprosentti oli 84,1 %. Tosin äänestysprosenttia nostettiin keinotekoisesti vähentämällä äänioikeutettujen kansalaisten määrää (noin 35 000 kansalaista katosi vaaliluettelosta). Hylättyjä ääniä oli 7,2 %.[2] Kaikki 80 Viron Työväenliiton ehdokasta julistettiin valituiksi.
Pätsin valtakausi oli päättynyt Neuvostoliiton miehitettyä Viron kesäkuun puolivälissä 1940. Monet hallituksen silloiset ja aiemmat jäsenet karkotettiin tai teloitettiin, mukaan lukien kahdeksan entistä pääministeriä ja 38 ministeriä. Ne vastuuhenkilöt, joita venäläiset eivät tavoittaneet, pakenivat maasta tai piiloutuivat.