Risto Alapuro

Tässä artikkelissa Risto Alapuro:n aihetta käsitellään laajasta ja yksityiskohtaisesta näkökulmasta, tavoitteena tarjota lukijalle täydellinen ja päivitetty näkemys tästä kiinnostavasta aiheesta. Erilaisia ​​Risto Alapuro:een liittyviä näkökohtia analysoidaan, mukaan lukien sen alkuperä, kehitys, nykyiset vaikutukset ja mahdolliset tulevaisuuden näkymät. Samoin esitellään erilaisia ​​näkemyksiä ja alan asiantuntijoiden mielipiteitä, jotta saadaan kattava ja rikastuttava näkemys Risto Alapuro:stä. Lisäksi esitellään tapaustutkimuksia ja konkreettisia esimerkkejä, jotka havainnollistavat Risto Alapuro:n relevanssia ja merkitystä eri yhteyksissä. Tämän artikkelin avulla pyrimme antamaan lukijalle täydellisen käsityksen Risto Alapuro:stä, jotta he voivat syventää tietojaan ja saada laajan ja yksityiskohtaisen näkemyksen tästä mielenkiintoisesta aiheesta.

Risto Sakari Alapuro (28. huhtikuuta 1944 Ruokolahti – 6. joulukuuta 2022[1]) oli suomalainen sosiologi.[2] Hän oli vuosina 1986–1991 sosiologian professori Jyväskylän yliopistossa ja vuosina 1991–2010 Helsingin yliopistossa.[2] Vuosina 2005–2009 Alapuro oli akatemiaprofessori.[3]

Ura

Alapuro valmistui ylioppilaaksi vuonna 1963, valtiotieteen kandidaatiksi vuonna 1967 ja lisensiaatiksi vuonna 1969.[3] Hän väitteli tohtoriksi vuonna 1973 Helsingin yliopistossa. Hänen väitöskirjansa käsitteli Akateemista Karjala-Seuraa.[2] Alapuro on ollut tutkijana Michiganin yliopistossa vuosina 1973–1974, Pariisissa École des hautes études en sciences socialesissa 1980–1981 ja Moskovassa 1990–1991.[3] Hän oli Suomen historian ja kulttuurin vierailevana professorina Pariisin yliopistossa vuosina 1985–1987 ja 1999–2000.[3]

Vuosina 1967–1968 Alapuro työskenteli Uuden Suomen ulkomaanosaston toimittajana, 1968–1973 Helsingin yliopiston tutkijana ja 1974–1975 sosiologian vs. apulaisprofessorina. Vuonna 1975 Alapuro oli Suomen Akatemian nuorempi tutkija ja vuosina 1976–1980 vanhempi tutkija. Vuosina 1981 ja 1984 Alapuro oli Helsingin yliopistossa vs. assistenttina ja 1983–1984 vs. yliassistenttina.[4]

Alapuro oli kansainvälisesti tunnettu tutkija, ja hän keskittyi Suomen historialliseen ja poliittiseen sosiologiaan.[2] Hän oli Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen vuodesta 1993.[5] Vuodesta 1998 hän oli myös Academia Europæan jäsen.[3]

Yksityiselämä

Alapuro oli vuosina 1967–1976 avioliitossa taidegraafikko Maria Kähösen kanssa ja 1976–1986 toimittaja Kristina Carlsonin kanssa. Kummastakin liitosta syntyi yksi poika.[3] Toinen pojista on historiantutkija Aappo Kähönen.[6]

Julkaisuja

  • Akateeminen Karjala-Seura: Ylioppilasliike ja kansa 1920- ja 1930-luvulla. 1973.
  • State and revolution in Finland. Berkeley: University of California Press, 1988. ISBN 0-520-05813-5 (englanniksi)
  • Valtio ja vallankumous Suomessa. Suomentanut Mikko Alapuro. Vastapaino 2017. ISBN 978-951-768-596-2
  • ”Valta ja valtio: Miksi vallasta tuli ongelma 1900-luvun vaihteessa”, Talous, valta ja valtio: Tutkimuksia 1800-luvun Suomesta, s. 251–267. (Toimittanut P. Haapala) Vastapaino, 1992. ISBN 951-9066-53-5
  • Suomen synty paikallisena ilmiönä 1890–1933. 1994.
  • Suomen älymystö Venäjän varjossa. 1997.
  • Raja railona: Näkökulmia suojeluskuntiin. WSOY, 1998. ISBN 9510230324 (toim.)
  • Vallankumouksessa: Moskovan päiväkirjat 1990–1991. Vastapaino, 2021. ISBN 978-951-768-925-0

Lähteet

  1. ↑ Riihinen, Eleonoora: Sosiologi Risto Alapuro on kuollut Helsingin Sanomat. 7.12.2022. Helsinki: Sanoma Media Finland. Viitattu 7.12.2022.
  2. ↑ a b c d Alapuro, Risto hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
  3. ↑ a b c d e f Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 39. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0
  4. ↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 53. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8
  5. ↑ Suomalaisen Tiedeakatemian varsinaiset jäsenet 2.9.2014. Suomalainen Tiedeakatemia. Viitattu 29.6.2015.
  6. ↑ Kähönen, Aappo, Lonkila, Markku & Luhtakallio, Eeva: Risto Alapuro 1944–2022 Helsingin Sanomat 16.12.2022. Viitattu 16.12.2022.

Aiheesta muualla