Ruutu (sarjakuvalehti)

Tässä artikkelissa Ruutu (sarjakuvalehti):tä käsitellään eri näkökulmista, jotta voimme tarjota täydellisen ja yksityiskohtaisen kuvan tästä aiheesta. Sen alkuperää, sen kehitystä ajan myötä sekä sen vaikutuksia nyky-yhteiskunnassa analysoidaan. Lisäksi esitetään erilaisia ​​mielipiteitä ja näkökulmia, joiden avulla lukija voi muodostaa selkeän ja objektiivisen käsityksen. Tiukan ja kriittisen lähestymistavan kautta tavoitteena on tarjota globaali visio, joka kutsuu pohdiskelemaan ja keskusteluun. Ruutu (sarjakuvalehti) on erittäin ajankohtainen aihe, joka ansaitsee tutkimisen ja ymmärtämisen kokonaisuudessaan, minkä vuoksi tätä artikkelia ehdotetaan perustyökaluksi niille, jotka haluavat syventää sen ymmärrystä.

Ruutu oli vuosina 1973–1975 ilmestynyt suomalainen sarjakuvalehti. Lehti ilmestyi viikoittain, ja sitä kustansi Yhtyneet Kuvalehdet. Sisältö oli pääosin peräisin belgialaisesta Spirou-sarjakuvalehdestä.

Ruutu-lehteä julkaistiin vuosina 1973 (13 numeroa), 1974 (52 numeroa) ja 1975 (31 numeroa), juhannus- ja jouluviikon numerot olivat kaksoisnumeroita. Kussakin lehdessä oli 32 sivua ja kutakin jatkotarinaa oli yhdessä lehdessä yleensä 4-6 sivua. Lehden lopetettua sen korvaajaksi tuli sarjakuvalehti Non Stop (1975–1979). Ruudun päätoimittajana oli aluksi Juhani Härmä ja hänen jälkeensä Soile Kaukoranta, joka jatkoi myös Non Stopin päätoimittajana.[1]

Ruudussa esitettiin länsieurooppalaisen sarjakuvan parhaimmistoa jatkosarjoina, sekä lehteen lähetettyjä stripin ja sivun kokoisia Lukijan sarjakuvaa.

Ruudussa seikkailivat

Lähteet

  1. Jukka Heiskanen: ”Käännössarjakuva Suomessa”, s. 525 teoksessa Suomennoskirjallisuuden historia I. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2007.

Aiheesta muualla