Sarvijäärät

Tässä artikkelissa aiomme sukeltaa Sarvijäärät:n jännittävään maailmaan, aiheeseen, joka on herättänyt monien ihmisten kiinnostuksen historian aikana. Sarvijäärät on aihe, jota on tutkittu laajasti ja josta on kirjoitettu lukuisia kirjoja ja artikkeleita vuosien varrella. Tässä artikkelissa pyrimme tutkimaan Sarvijäärät:n eri puolia sen alkuperästä sen käytännön sovelluksiin jokapäiväisessä elämässä. Näillä linjoilla saamme selville, mitä Sarvijäärät on, mitkä ovat sen pääominaisuudet ja miksi on tärkeää omistaa siihen aikaa ja huomiota. Lisäksi analysoimme joitain Sarvijäärät:n ympärillä syntyneitä teorioita ja keskusteluja sekä sen vaikutuksia nyky-yhteiskuntaan. Tämän artikkelin tavoitteena on viime kädessä tarjota kattava ja rikastuttava näkemys Sarvijäärät:stä, jotta lukija voi laajentaa tietämystään ja ymmärtää tämän aiheen tärkeyden nykymaailmassa.

Sarvijäärät
Suutari (Monochamus sutor)
Suutari (Monochamus sutor)
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Kovakuoriaiset Coleoptera
Alalahko: Erilaisruokaiset Polyphaga
Osalahko: Cucujiformia
Yläheimo: Lehtikuoriaismaiset Chrysomeloidea
Heimo: Sarvijäärät
Cerambycidae
Latreille, 1802
Alaheimot
Katso myös

  Sarvijäärät Wikispeciesissä
  Sarvijäärät Commonsissa

Sarvijäärät eli hapsenkakkiaiset[1] (Cerambycidae) ovat kovakuoriaisheimo. Suomessa on tavattu yli 80 sarvijäärälajia.

Ryhmän kovakuoriaiset ovat usein suurikokoisia ja niiden tuntosarvet ovat pitkät, joillakin lajeilla huomattavasti pitemmät kuin niiden ruumis. Useimpien sarvijäärälajien toukat elävät puussa, mutta jotkut harvat myös ruohovartisissa kasveissa. Monet sarvijäärälajit ovat taloudellisesti merkittäviä puun tuholaisia. Suomessa jokseenkin yleinen laji suutari (Monochamus sutor) on aiheuttanut vaurioita niin kuusi- kuin mäntypuuhun. Paikoittain Euroopassa tavattu merkittävä puurakennusten tuholaislaji, tupajäärä (Hylotrupes bajulus), esiintyy Suomessa vain Ahvenanmaan saaristossa. Monista sarvijääristä poiketen, eräät käyvät myös kukissa, kuten ulkonäöltään ampiaisia jäljittelevä aitojäärä (Clytus arietis). Yleisimpiä kukissa vierailevia sarvijääriä ovat sukuja Leptura ja Anoplodera edustavat kukkajäärät, jotka ovat ruumiinmuodoltaan yleensä hoikempia kuin suurin osa muista sarvijääristä.[2]

Heimo käsittää noin 27 000 lajia. Yksi maailman suurimmista ja painavimmista kovakuoriaisista on jopa 20 cm pitkä Prioninae-alaheimoon kuuluva titaanijäärä (Titanus giganteus)[3], joka elää Amazonasin sademetsien lahopuissa, Etelä-Amerikassa.

Suomessa tavattavat sarvijäärät jakautuvat kuuteen alaheimoon: Prioninae, Spondylidinae, Aseminae, Lepturinae, Cerambycinae ja Lamiinae. Suomessa elää vakinaisesti n. 80 eri sarvijäärälajia, sisältäen mm. papintappajan ja sarvijaakon.

Sarvijaakko (Acanthocinus aedilis) lautaseinällä.

Alaheimoja

Sarvijäärät Suomessa

Pääartikkeli: Luettelo Suomen sarvijääristä

Lähteet

  1. ↑ Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1966, osa 7, palsta 1090
  2. ↑ Michael Chinery: Pohjois-Euroopan hyönteiset, s. 316. (Heimo Cerambycidae - sarvijäärät) Helsinki: Painokaari Oy, Tammi, 1988. ISBN 951-30-6952-4
  3. ↑ Elise Huttunen: Nelivyöjäärä eli nelivöinen kukkajäärä (Leptura quadrifasciata) (Myös pieni info titaanijäärästä (Titanus giganteus)) Sivusto pihapiirin ja sen lähiympäristön eliöistä. Tammikuu 2008. Savonlinna. Viitattu 16.12.2008. (englanniksi)

Kirjallisuutta

  • Heliövaara, Kari; Mannerkoski, Ilpo & Siitonen, Juha: Suomen sarvijäärät : Longhorn beetles of Finland (Coleoptera, Cerambycidae). Helsinki: Tremex, 2004. ISBN 952-5274-03-9

Aiheesta muualla