Nykymaailmassa Sentimentalismi (etiikka) on aihe, josta on tullut yhä tärkeämpi. Sekä henkilökohtaisella että ammatillisella tasolla Sentimentalismi (etiikka) on kiinnittänyt monien ihmisten huomion ja herättänyt keskustelua eri aloilla. Ajan myötä mielipiteet ja näkemykset Sentimentalismi (etiikka):stä ovat kehittyneet, mikä on johtanut kasvavaan kiinnostukseen ymmärtää sen merkitys ja vaikutus yhteiskuntaan. Tässä artikkelissa tutkimme yksityiskohtaisesti Sentimentalismi (etiikka):n eri puolia, analysoimme sen vaikutusta eri yhteyksissä ja tarjoamme kattavan näkemyksen, jonka avulla voimme täysin ymmärtää sen merkityksen nykymaailmassa.
Sentimentalismi (myös moraalinen sentimentalismi tai moraaliaistin teoria) on metaeettinen ja epistemologinen moraaliarvostelmien syntyperää koskeva näkemys. Sentimentalismi on myös läheisessä yhteydessä eettiseen intuitionismiin.lähde?
Sentimentalismin mukaan moraaliset tunteet ovat ratkaisevia moraaliarvostelmia tehtäessä ja niiden oikeellisuutta ratkaistaessa. Toisten mukaan tämä tulee ymmärtää moraaliarvostelmien ontologiaa koskevana näkemyksenä, missä toiset sitä vastoin katsovat, että kyse on epistemologisesta moraaliarvostelmien oikeuttamiseen liittyvästä kysymyksestä. Uusi psykologinen moraaliarvostelmien ja emootioiden yhteyttä käsittelevät tutkimus on lisännyt kiinnostusta sentimentalismia kohtaan.[1]
Tunnettuja sentimentalismin kannattajia ovat esimerkiksi Anthony Ashley-Cooper (1671–1713), Francis Hutcheson (1694–1746), David Hume (1711–1776), Adam Smith (1723–1790) ja Suomessa Edvard Westermarck. Nykyfilosofeista sentimentalistisia näkemyksiä ovat puolustaneet esimerkiksi Michael Slote, Justin D'Arms, Daniel Jacobson, Jesse Prinz, Simon Blackburn ja Allan Gibbard, kaksi viimeiksi mainittua non-kognitivistisessa muodossa. Moraalipsykologian piirissä sentimentalismia on puolustanut esimerkiksi Jonathan Haidt.lähde?