Tässä artikkelissa aiomme analysoida Deskriptiivinen etiikka:tä yksityiskohtaisesti, aihetta, josta on tullut suuri merkitys viime vuosina. Deskriptiivinen etiikka on käsite, jota on tutkittu laajasti eri aloilla psykologiasta taloustieteeseen, mukaan lukien sosiologia ja politiikka. Kautta historian Deskriptiivinen etiikka on ollut asiantuntijoiden ja tutkijoiden sekä yleisesti ottaen keskustelun ja pohdinnan kohteena. Tässä mielessä on äärimmäisen tärkeää syventää Deskriptiivinen etiikka:n tuntemusta ja ymmärrystä, jotta saadaan laajempi ja selkeämpi näkemys sen vaikutuksista yhteiskuntaan ja jokapäiväiseen elämään. Tämän artikkelin avulla ehdotamme, että tutkimme Deskriptiivinen etiikka:n monia ulottuvuuksia ja puolia tavoitteenaan rikastaa keskustelua ja edistää kriittistä pohdintaa tästä aiheesta.
Deskriptiivinen etiikka eli kuvaileva etiikka on yksi etiikan osa-alueista, joka kuvailee moraalisia instituutioita ja moraaliteorioita sekä arvioi niiden sisäistä perusteltavuutta. Deskriptiivinen etiikka ei pyri tarjoamaan eettisiä ratkaisuja kuten normatiivinen etiikka, vaan välineitä eettisiin ratkaisuihin. Deskriptiivisessä etiikassa tavoitellaan neutraaliutta. Metaetiikka ja deskriptiivinen etiikka ovat käsitteellisesti lähellä toisiaan. On kiistanalaista, voidaanko moraalifilosofiassa normatiivista ja deskriptiivistä etiikkaa erottaa kokonaan toisistaan, koska pelkkään asioiden kuvaukseenkin voidaan katsoa kuuluvan normatiivisia elementtejä.[1]
Deskriptiivinen etiikka voidaan jakaa moraalin tieteelliseen tutkimukseen sekä käsitteelliseen tutkimukseen. Deskriptiivinen tieteellinen tutkimus keskittyy usein moraalikäyttäytymisen kuvailuun ja selittämiseen, kun taas käsitteellinen tutkimus kattaa moraalifilosofian etiikan perimmäisten käsitteiden kuten esimerkiksi hyveen, hyvän, pahan tai oikeudenmukaisuuden erittelyn.[2]