Seppo Parkkinen

Nykymaailmassa Seppo Parkkinen:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle yhteiskunnalle. Seppo Parkkinen on onnistunut vangitsemaan huomiota ja herättämään intohimoista keskustelua eri aloilla ihmisten jokapäiväiseen elämään vaikuttavista vaikutuksistaan ​​talouteen ja politiikkaan. Ajan myötä sen merkitys ja vaikutus ovat kasvaneet, mikä on herättänyt kasvavaa kiinnostusta ymmärtää sen luonnetta, seurauksia ja mahdollisia tulevia seurauksia. Tässä artikkelissa tutkimme edelleen Seppo Parkkinen-ilmiötä ja keskustelemme sen merkityksestä nykyisessä kontekstissa.

Seppo Parkkinen
Henkilötiedot
Syntynyt9. helmikuuta 1957[1]
Tampere
Aiheesta muualla
Elonet

Seppo Antero Parkkinen (s. 9. helmikuuta 1957 Tampere) on suomalainen dramaturgi ja käsikirjoittaja.[2]

Ura

Seppo Parkkinen opiskeli Teatterikorkeakoulussa 1981–1985. Hänen lopputyönään käsikirjoittamansa videoteos Vikstar on kuollut, Terveisin Vikstar esitettiin Yle TV2 -kanavalla maaliskuussa 1985 Tampereen yliopiston näyttelijäntyön opiskelijoiden toteuttamana[3].

Parkkinen on työskennellyt lähinnä vapaana taiteilijana ympäri Suomen.[1][4] Hän on dramatisoinut näytelmiä paitsi teattereihin, myös televisioon ja radioon.[2][1][5] Suurten laitosteattereiden ohella Parkkinen on työskennellyt muun muassa Q-teatterissa ja teatteriryhmässä Kolmas Tila. Parkkinen on dramatisoinut muun muassa Väinö Linnan, Orvokki Aution ja Bo Carpelanin tuotantoa. Vuonna 2017 hän toimi dramaturgina Helsingin kaupunginteatterin esittämässä musikaalissa Myrskyluodon Maija, joka sai yli 80 000 katsojaa.[4][2]

Vuonna 2017 esitettiin Mänttä-Vilppulassa Parkkisen hänen veljensä Tapion kanssa tekemä kansanooppera Kitusuon Sofia, joka kertoo Suomen sisällissodan tapahtumista. Se pohjautuu heidän isovanhempiensa tarinaan, joista isoisä oli tataarisotilas Paul Karakulka. Seppo Parkkinen oli alun perin vuonna 2003 tehnyt Yleisradiolle aiheesta kuunnelman, jonka pohjalta he rakensivat kyseisen oopperan.[6]

Parkkisen käsikirjoituksiin kuuluu useita puhenäytelmiä ja musiikkinäytelmiä. Hänen tuotantoaan on esimerkiksi Laila Kinnusesta kertova musikaali Laila, joka kantaesitettiin Lappeenrannan kaupunginteatterissa tammikuussa 2003. Musikaali sai kaikkiaan kymmeniä tuhansia katsojia.[2]

Parkkisen näytelmiä on esitetty myös Virossa, Kanadassa, Islannissa ja Argentiinassa. Hänet on palkittu vuonna 2013 Jussi Kylätasku -palkinnolla.[7]

Yksityiselämä

Seppo Parkkisen veli on dramaturgi-ohjaaja Tapio Parkkinen.[8]

Lähteet

  • Tainio, Ilona (toim.): Suomen teatterit ja teatterintekijät 1983 - Yhteisö- ja henkilöhakemisto. Helsinki: Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisu, 1983. ISBN 951-30-5727-5
  • Seppälä, Riitta; Tainio, Ilona (toim.): Suomen teatterit ja teatterintekijät 1993 - Yhteisö- ja henkilöhakemisto. Helsinki: Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliitto ry, 1993. ISBN 951-31-0236-X

Viitteet

  1. ↑ a b c Suomen teatterit ja teatterintekijät 1993, s. 335 ja 336
  2. ↑ a b c d Parkkinen Seppo Ilona. Teatterin tiedotuskeskus (TINFO) ja Teatterimuseo. Viitattu 7.6.2019.
  3. ↑ Kajava, Jukka: Kuva-arvoitus vailla ratkaisua. Helsingin Sanomat, 24.3.1985, s. 30. Näköislehti (maksullinen).
  4. ↑ a b Seppo Parkkinen Näytelmät.fi. 2019. Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat – Finlands Dramatiker och Manusförfattare ry. Arkistoitu 26.7.2019. Viitattu 7.6.2019.
  5. ↑ Seppo Parkkinen Elonetissä.
  6. ↑ Kreeta-Maria Kivioja: "Noin kaunista naista minä en ammu" – Veljekset kirjoittivat isovanhempiensa uskomattomasta rakkaustarinasta kansanoopperan 28.6.2017. yle. Viitattu 24.8.2021.
  7. ↑ Seppo Parkkinen | Näytelmät naytelmat.fi. Arkistoitu 23.8.2021. Viitattu 24.8.2021.
  8. ↑ Katariina Fleming: Teatteripariskunta viihtyy hyvin Onkiniemessä 23.8.2018. Tamperelainen. Viitattu 24.8.2021.

Aiheesta muualla