Serkiä
Nykymaailmassa Serkiä on erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle yhteiskunnalle. Ajan myötä Serkiä:n merkitys on kasvanut useilla eri aloilla politiikasta populaarikulttuuriin. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Serkiä:n vaikutuksia ja merkityksellisyyttä analysoimalla sen vaikutuksia jokapäiväiseen elämään, sen kehitystä vuosien varrella ja sen vaikutusta eri tutkimusaloilla. Alkuperäistään nykypäivään Serkiä on ollut keskustelun ja pohdinnan kohteena, ja on ratkaisevan tärkeää ymmärtää sen merkitys nykyisessä kontekstissa. Siksi on välttämätöntä syventyä tähän analyysiin, jotta ymmärrämme täysin tämän tänään niin tärkeän aiheen.
Serkiä (ven. Се́ргиево, Sergijevo; vuosina 1918–2016 Volotarkka, ven. Волода́рский, Volodarski)[1][2] on historiallinen kaupunginosa Pietarin Kraasselan piirissä Venäjällä. Se sijaitsee samannimisen rautatielaiturin ympärillä kaupungin lounaisosassa. Vuoteen 1918 saakka nimenä oli Sergijeva pustyn lähellä sijainneen samannimisen luostarin mukaan. Myöhempi nimitys oli annettu venäläisen vallankumouksellisen V. Volodarskin kunniaksi.
1700-luvun alussa seudulla sijaitsi keisarinna Jekaterina Ivanovnan kartano. 1730-luvun alussa keisarinna Anna Ivanovna lahjoitti sen Troitse-Sergijeva lavran igumenille, joka perusti paikalle samannimisen erakkoluostarin. Rautatien valmistuttua vuonna 1857 seudulle syntyi huvila-asutus. Leningradin piirityksen aikana alue oli saksalaisten hallussa Suomenlahden etelärantaa myöten. Vuonna 1963 taajama liitettiin Leningradiin. Vuonna 1857 valmistuneen Nicholas Benois’n suunnitteleman rautatie-aseman lähellä on Venäjän kansalaissodan ja Leningradin piirityksen aikaisia joukkohautoja.[3]
Lähteet
- ↑ EKI kohanimeandmebaasi eki.ee. Viitattu 19.4.2009.
- ↑ Volodarskomu i Možaiskomu vernuli istoritšeskije nazvanija Sergijevo i Dudergof Kanoner. 30.11.2016. Viitattu 8.8.2019.
- ↑ Sankt-Peterburg. Petrograd. Leningrad: entsiklopeditšeski spravotšnik, s. 125. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1992. ISBN 5-85270-037-1