Shoegazing

Shoegazing:n merkitys nyky-yhteiskunnassa on kiistaton. Olipa kyseessä julkisuuden henkilö, keskustelunaihe tai merkittävä päivämäärä, Shoegazing on tärkeä paikka päivittäisessä keskustelussa. Sen vaikutus ulottuu kaikille elämän osa-alueille, politiikasta viihteeseen, ja se vaikuttaa mielipiteisiin, päätöksiin ja toimintaan. Tässä artikkelissa tutkimme, kuinka Shoegazing on muokannut yhteiskuntaamme ja kuinka sillä on edelleen keskeinen rooli elämässämme.

Shoegazing
Alkuperä vaihtoehtorock
dreampop
space rock
psykedeelinen rock
noise pop
drone
Alkuperämaa  Iso-Britannia
Kehittymisen
ajankohta		 1980-luku
Tyypillisiä
soittimia		 sähkökitara, laulu, sähköbasso ja rummut
Kehittyneitä
tyylilajeja /
suuntauksia		 nu gaze

Shoegazing tai shoegaze on vaihtoehtorockin tyylisuuntaus, joka kehittyi Isossa-Britanniassa 1980-luvun loppupuolella. Tyylisuunnan nimi (suom. kenkiin tuijottelu) viittaa esiintyjien usein poissaolevaan olemukseen ja soittajien efektipedaaleihinsa keskittymiseen.[1]

Shoegazingille ominaista on monien efektipedaalien käyttäminen kitaroissa sekä laulumelodiat, jotka sulautuivat soittimilla tuotettuihin omaperäisiin ääniin. 2000-luvulla kiinnostus tyylisuuntaa kohtaan on kasvanut jonkin verran, ja on syntynyt nu gaze -yhtyeitä, jotka ovat ottaneet vaikutteita shoegazingin lisäksi muun muassa elektronisesta ja indie rock -musiikista.

Tyyli ja alkuperä

Shoegazingille tyypillisiä seikkoja ovat särötetyt kitaraäänet (joskin myös puhtaampia ääniä käytetään runsaasti), borduna-tyyliset riffit ja "wall of sound" -tyylinen äänivalli, jossa kaikki instrumentit sulautuvat toisiinsa, pyrkien luomaan yhtenäisen äänimaiseman.[1]

Shoegaze-pioneeri My Bloody Valentine esiintymässä The Roundhousella Lontoossa.

Laulu ei monista muista pop- ja rockmusiikin genreistä poiketen ole korostuneessa asemassa, vaan toimii ikään kuin instrumenttina muiden joukossa. Yleensä se on silti selkeästi melodista. Lead-kitaramelodioita käytetään jonkun verran, mutta ne eivät ole kovin suuressa asemassa. Monissa shoegazingin vaikutteina toimineissa tyylisuunnissa käytetään rumpukonetta, mutta shoegazing-yhtyeissä on useimmiten oikea rumpali.

Ensimmäisen kerran termiä shoegaze käytti Sounds-lehden arvostelija kommentoidessaan tuolloin uuden Moose-yhtyeen esiintymistä; yhtyeen laulaja Russel Yates luki kappaleiden sanoitukset esiintymislavan lattiaan teipatusta lapusta. Toinen musiikkilehti NME otti sittemmin termin vakituiseen käyttöön viitaten sillä shoegazing-yhtyeiden kitaristien taipumukseen keskittyä säätämään lattialla olevia efektilaitteitaan kappaleiden aikana.[2]

Vaikutteet

Tyylisuunnan edelläkävijöiksi nimetään useimmiten Cocteau Twins[1][3], The Jesus and Mary Chain ja My Bloody Valentine - tosin näidenkin yhtyeiden musiikkia on jälkeenpäin kutsuttu shoegazingiksi.[4]

Ensimmäiset shoegaze-yhtyeet (kuten Chapterhouse, Lush, Moose, Ride ja Slowdive) ottivat suurissa määrin vaikutteita etenkin My Bloody Valentinelta[2]. Muut tyylisuunnan edustajat ovat nimenneet vaikutteikseen muun muassa The Velvet Undergroundin, Sonic Youthin, Hüsker Dün, Spacemenin, The Chameleonsin[5], The Curen, Bauhausin[4] Galaxie 500:n,[6] ja The Smithsin[7].

2000-luvulla shoegazingia edustavat esimerkiksi Autumn's Grey Solace ja Asobi Seksu.

Lähteet

  1. ↑ a b c All Music: Genre: Shoegaze. Luettu 19.9.2009.
  2. ↑ a b Allmusicin genreartikkeli shoegazesta
  3. ↑ " MBV, JAMC, Corgan, Coyne, Reznor in Shoegaze Doc" - media-artikkeli
  4. ↑ a b "Shoegazing - A Brief Overview"
  5. ↑ Exclaim! Sound of Confusion -artikkeli shoegazesta Luettu 19.9.2009
  6. ↑ All Music: Portable Galaxie 500.
  7. ↑ Revisiting Shoegaze -artikkeli, XLR8R n:o 123

Aiheesta muualla

Rockin suuntauksia