Sid Atkinson

Nykymaailmassa Sid Atkinson on ottanut perustavanlaatuisen roolin elämässämme. Sid Atkinson:llä on ollut merkittävä vaikutus jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin sen vaikutuksesta yhteiskuntaan ja kulttuuriin. Kun siirrymme eteenpäin 2000-luvulle, Sid Atkinson kiinnittää edelleen kaiken ikäisten, sukupuolten ja taustojen huomion. Tässä artikkelissa tutkimme roolia, joka Sid Atkinson:llä on nyky-yhteiskunnassamme, analysoimalla sen vaikutuksia ja merkitystä eri konteksteissa ja historiallisissa hetkissä.

Mitalit
Atkinson (vas.) joukkuekaverinsa Weightman-Smithin kanssa Amsterdamin olympialaisissa 1928
Atkinson (vas.) joukkuekaverinsa Weightman-Smithin kanssa Amsterdamin olympialaisissa 1928
Maa: Etelä-Afrikka
Miesten yleisurheilu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Amsterdam 1928 110 m aidat
Hopeaa Hopeaa Pariisi 1924 110 m aidat

Sidney ”Sid” James Montford Atkinson (14. maaliskuuta 1901 – 31. elokuuta 1977) oli eteläafrikkalainen yleisurheilija ja 110 metrin aitajuoksun olympiavoittaja Amsterdamissa 1928.

Atkinson nousi kansainväliselle tasolle 1922 juostessaan 110 metrin aidat 15,2 ja 400 metrin aidat 56,5. Hän oli myös erinomainen pituushyppääjä, jonka ennätys oli yli 730.[1]

Pariisin olympialaisissa 1924 ennakkosuosikki oli Yhdysvaltain George Guthrie. Atkinson juoksi alkuerien nopeimman ajan 15,2 ja oli samalla ajalla välierässään toinen Guthrien jälkeen.[2] Loppukilpailussa Atkinson johti, mutta osui viimeiseen aitaan ja hävisi niukasti Yhdysvaltain yllättäjälle Daniel Kinseylle. Molempien aika oli 15,0.[3] Guthrie hylättiin hänen kaadettuaan liian monta aitaa.[2]

Seuraavien neljän vuoden ajan Atkinson työskenteli vientiliikkeen johtajana ja harjoitteli vain vähän.[3] Hän teki kuitenkin paluun Amsterdamin olympialaisiin. Siellä Atkinson voitti alkueränsä ajalla 15,2 ja oli välierässään toinen Yhdysvaltain Steve Andersonin jälkeen.[4] Loppukilpailussa kulta- ja hopeamitalistien ero oli yhtä niukka kuin neljä vuotta aiemmin, mutta tällä kertaa Atkinson voitti Andersonin jäädessä hopealle.[4] Loppuaika oli molemmilla 14,8, mikä jäi Atkinsonin uran parhaaksi.[3]

Lähteet

  1. ↑ Quercetani, Roberto: Kilpakenttien kuninkaat. Weilin&Göös, 1965.
  2. ↑ a b Pihkala, Lauri; Jukola, Martti: Olympialaiskisat ennen ja Pariisissa 1924. WSOY, 1924.
  3. ↑ a b c Hannus, Matti: Yleisurheilu: Tuhat tähteä. WSOY, 1983. ISBN 951-0-11900-8
  4. ↑ a b Halme, Yrjö: Olympialaiset 1928. Otava, 1928.


Miesten 110 metrin aitajuoksun olympiavoittajat