Sinilatvat
Tässä artikkelissa tutkimme Sinilatvat:tä eri näkökulmista ja analysoimme sen merkitystä, vaikutusta ja merkitystä eri yhteyksissä. Sinilatvat on ollut asiantuntijoiden, tutkijoiden ja harrastajien kiinnostuksen ja keskustelun kohteena Sinilatvat:n alkuperästä tämän päivän kehitykseen. Yksityiskohtaisen analyysin avulla pyrimme valaisemaan Sinilatvat:n vähemmän tunnettuja puolia sekä tuomaan esiin sen vaikutusta niinkin vaihtelevilla aloilla kuin tiede, kulttuuri, teknologia tai yhteiskunta yleensä. Monitieteisellä lähestymistavalla käsittelemme Sinilatvat:n monia puolia tarjotaksemme kattavan ja rikastuttavan näkemyksen tästä aiheesta.
| Sinilatvat | |
|---|---|
 Lehtosinilatva (Polemonium caeruleum) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset Eudicots |
| Lahko: | Ericales |
| Heimo: | Sinilatvakasvit Polemoniaceae |
| Alaheimo: | Polemonioideae |
| Suku: |
Sinilatvat Polemonium L. |
| Katso myös | |
Sinilatvat (Polemonium) on kasvisuku sinilatvakasvien heimossa. Siihen kuuluu noin 25 lajia. Suvun tieteellinen nimi Polemonium oli jo Dioskorideksen käytössä ennen ajanlaskun alkua.[1]
Lajeja
- kellosinilatva (Polemonium acutiflorum)
- karvasinilatva (Polemonium boreale)
- lehtosinilatva (Polemonium caeruleum)
- euroopanlehtosinilatva (P. caeruleum subsp. caeruleum)
- rusosinilatva (Polemonium carneum)
- idänsinilatva (Polemonium chinense)
- arizonansinilatva (Polemonium foliosissimum)
- keltasinilatva (Polemonium pauciflorum)
- niittysinilatva (Polemonium reptans)
- tahmasinilatva (Polemonium viscosum)
- japaninlehtosinilatva (Polemonium yezoense, syn. P. caeruleum subsp. yezoense) [2][3][4]
Sinilatvat Suomessa
Suomessa kasvaa kolme luonnonvaraista sinilatvalajia. Koko maassa Etelä-Lapin korkeudelle kasvava lehtosinilatva on harvinainen alkuperäisenä lehtokasvina, mutta yleinen villiintyneenä koristekasvina. Kellosinilatvaa tavataan etenkin Pohjois-Lapissa, missä se on yleinen muun muassa niityillä ja rannoilla.[5] Lisäksi niittysinilatva on löydetty kerran uustulokkaana.[6]
Lähteet
- ↑ Den virtuella floran: Blågullar (Polemonium) (ruotsiksi)
- ↑ Räty, Ella (toim.): Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja nro 363, 2012. ISBN 978-951-8942-92-7
- ↑ Suomen Lajitietokeskus: Sinilatvat – Polemonium
- ↑ Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos, s. 482–483. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1
- ↑ Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9
- ↑ Suomen Lajitietokeskus: Niittysinilatva – Polemonium reptans Viitattu 29.10.2022.
Aiheesta muualla
- Finto: Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Sinilatvat (Polemonium)
- ITIS: Polemonium (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Polemonium (englanniksi)
- Flora of China: Polemonium (englanniksi)