Nykymaailmassa Sopimusvaltiot on saavuttanut suuren merkityksen eri alueilla. Sen vaikutukset ovat tuntuneet yhteiskunnassa, kulttuurissa, politiikassa, taloudessa ja monilla muilla jokapäiväisen elämän osa-alueilla. Alkuperäistään nykypäivään Sopimusvaltiot on ollut tutkimuksen, keskustelun ja kiistan kohteena. Tässä artikkelissa analysoimme Sopimusvaltiot:n vaikutusta nyky-yhteiskunnassa, tutkimme sen pääpiirteitä sekä sen edustamia haasteita ja mahdollisuuksia. Sopimusvaltiot:stä on tullut kaikkialla esiintyvä ilmiö, joka ansaitsee erityistä huomiota ymmärtääkseen paremmin sen roolia nykyään.
Sopimusvaltiotlähde? (arab. الإمارات المتصالحة, Al-Imārāt al-Mutaṣāliḥa,engl. Trucial States, tunnettiin myös nimellä Trucial Oman tai Merirosvorannikko[1]) oli Persianlahden eteläpuolellä Arabian niemimaan kaakkoisosassa sijaitseva heimoliittojen ryhmä, jonka johtajat olivat allekirjoittaneet suojasopimukset eli aseleposopimukset Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa vuosina 1820–1892.[2]
Britit tunsivat 1800-luvun alkupuolella alueen nimellä "Merirosvorannikko" (Pirate Coast). Nimi viittasi alueella laivaliikennettä vastaan harjoitettuun laajaan merirosvouteen. Termiä on joskus kritisoitu. Esimerkiksi Sharjan hallitsija Muhammad al-Qasimi on viitannut siihen virheellisenä brittiläisenä historiantulkintana, sillä hänen mukaansa merirosvot olviat peräisin pääsääntöisesti Omanista, eivätkä nykyisten Arabiemiraattien alueelta. Kyse ei myöskään ollut puhtaasti pelkästään merirosvoudesta, vaan konfliktista alueen sukujen kesken.[3]
Britannia puuttui joka tapauksessa tilanteeseen sotilaallisesti. Sen laivasto iski Ras al-Khaimaan kahdesti vuosina 1809 ja 1819. Vuonna 1820 solmittiin "yleinen rauhansopimus" brittien ja arabiheimojen välillä. Sen ehdot jäivät kuitenkin epäselviksi. Briteille se tarkoitti brittien valvomaa rauhantilaa nykyisten Emiraattien ja Bahrainin alueella. Sopimuksen allekirjoittivat Ras al-Khaiman, Abu Dhabin, Sharjan, Dubain, Ajmanin, Umm al-Qaiwainin ja Bahrainin hallitsijat. Qatar liittyi samaan sopimukseen vuonna 1824.[3] Vuonna 1853 britit ja Persianlahden etelärannikon šeikit solmivat uuden sopimuksen, niin sanotun "Ikuisen merellisen välirauhan" (Perpetual Maritime Truce), josta syntyi Britanniassa käytetty käsite "Välirauharannikko" eli Trucial Coast. Siihen liittyivät seitsemän Arabiemiraattia, sekä Qatar ja Bahrain. Brittitermistä poiketen paikalliset puhuivat alueesta yleensä "Omanin rannikkona". Ikuisen merellisen välirauhan jälkeen alue käsitettin Britanniassa osana imperiumia tai vähintään sen etupiirinä. Britannia solmi myöhemmin vielä muita sopimuksia alueen hallitsijoiden kanssa. osmanien valtakunnan taholta koettu uhka sai heidät tekemään ekskluuvisia sopimuksia Bahrainin kanssa vuonna 1880 ja nykyisten arabiemiraattien kanssa vuonna 1892. Nämä sopimukset sulkivat muut ulkovallat maiden ulkopolitiikasta ja niistä tuli näin Britannian protektoraatteja. Brittejä edusti sen etuja valvova virkamies, joka tunnettiin "poliittisena asiamiehenä" (Political Agent).[4] Tarkkaan ottaen hänet nimitti Brittiläisen Intian Bombayn hallinto, ja hallintojuridisesti näin katsoen koko Persianlahti oli Bombayn kaupunginosa. Alueen yleisvaluutta hopeinen taaleri korvaantui 1900-luvun alussa Intian rupialla.[5]
Brittien hallitusvastuussa ollut Työväenpuolue antoi 16. tammikuuta 1968 julistuksen, jonka mukaan britit vetäytyisivät kaikista sotilaskohteistaan Lähi-idässä Suezin itäpuolella vuoden 1971 loppuun mennessä. Alueen tulevaisuudesta käytiin neuvotteluja, joiden alkuperäinen päämäärä oli nykyiset Arabiemiraatit, sekä Qatarin ja Bahrainin käsittänyt liittovaltio. Vuonna 1969 neuvotteluja käytiin Dubaissa ja Dohassa, mutta niissä nousi nopeasti esiin erimielisyyksiä. Kiistojen aihe oli esimerkiksi äänioikeus. Bahrain ja Qatar ajoivat äänivallan perustumista kunkin valtion asukaslukuun. Qatar olisi myös halunnut liittovaltion pääkaupungin Dohaan. Yhteisymmärrykseen ei päästy. Qatar, Bahrain ja Ras al-Khaima jättäytyivät tulevan liittovaltion ulkopuolelle.[6] Sopimusvaltiot pysyi epävirallisena Britannian protektoraattina, kunnes sopimukset kumottiin 1. joulukuuta 1971. Seuraavana päivänä kuusi sheikkikuntaa – Dubai, Abu Dhabi, Sharjah, Ajman, Umm al-Qaiwain ja Fujaira – muodostivat Yhdistyneet arabiemiirikunnat; seitsemäs, Ras al-Khaima, liittyi 10. helmikuuta 1972.[2]