Sortavalan apostolien Pietarin ja Paavalin kirkko

Sortavalan apostolien Pietarin ja Paavalin kirkko, myös Sortavalan apostolien Pietarin ja Paavalin katedraali, on ortodoksinen kirkko Sortavalassa Luovutetussa Karjalassa. Kirkko oli Sortavalan ortodoksisen seurakunnan pääkirkko ja Karjalan hiippakunnan pääkirkko eli katedraali. Nykyisin venäläiset kutsuvat kirkkoa nimellä Nikolskajan kirkko.

Apostolien Pietarin ja Paavalin kirkko valmistui vuonna 1873. Kirkon ja ikonostaasin suunnitteli akateemikko Nikolai Grebenka. Kirkko rakennettiin kivestä ja rapattiin valkoiseksi. Kirkon vihki sen valmistumisvuonna Pietarin metropoliitta Isidor ja apulaispiispa Palladij.

Kirkossa on piirteitä barokista, klassisimista ja bysanttilaisuudesta. Kirkko on ristinmuotoinen ja läntisen ristivarren päässä on jyrkkäkattoinen ja kolminivelinen kellotorni, jossa oli seitsemän kelloa. Kirkon keskellä on kirkkosalin kattava suuri kupoli, jonka ympärillä ristivarsien kulmauksissa on vielä neljä pienempää kupolia. Kirkon itäpäässä oleva apsis on muuta kirkkoa matalampi. Kirkon sisäänkäynnit sijaitsevat etelä- ja pohjoisristivarsissa sekä kellotornin alaosassa. Kirkossa oli kolme alttaria: pääalttari, vanhurskaan Annan kuoleman muistolle omistettu vasen sivualttari ja pyhittäjien Sergei ja Herman Valamolaisen muistolle pyhitetty oikeanpuoleinen sivualttari.

Sortavalasta tuli Suomen ortodoksisen kirkon keskus vuonna 1925, jolloin piispanistuin siirrettiin Viipurista Sortavalaan. Tämän myötä Apostolien Pietarin ja Paavalin kirkosta tuli nyt Karjalan hiippakunnan pääkirkko eli katedraali. Kirkon alkuperäinen ikonostaasi vaihdettiin vuonna 1929 Viipurin Markovillan piispantalon entisen kotikirkon ikonostaasiin, joka oli ollut jonkin aikaa varastoituna Valamon luostarissa. Syynä tähän oli alkuperäisen ikonostaasin huono kunto.

Sortavalan katedraali ei kärsinyt tuhoja talvisodan ilmapommituksissa, mutta Moskovan rauhassa Sortavala oli luovutettava Neuvostoliitolle. Venäläiset tuhosivat kirkon sisustan ja käyttivät kirkkoa muun muassa hevostallina. Suomi valtasi jatkosodassa 1941 Sortavalan takaisin. Takaisinvaltauksen yhteydessä kirkko ei kärsinyt vaurioita. Kirkon sisätiloja korjattiin vuonna 1943. Vuonna 1944 kirkko jäi taas rajan taakse. Neuvostoliiton hajottua on kirkkoa kunnostettu ja se on vihitty uudelleen käyttöön. Nykyisin sitä kutsutaan Nikolskajan kirkoksi.

Talvidodan aikana eikä Moskovan rauhan jälkeen kirkon ikoneja mainita evakuoidun ollenkaan. Osa ikoneista pelastettiin toisen evakuoinnin yhteydessä vuonna 1944. Pelastettujen ikonien joukossa oli Kristuksen ikoni, joka on ainoa vanhasta ikonostaasista säilynyt ikoni. Se sijaitsee nykyisin Äänekosken tsasounassa.

Sortavalan ortodoksinen seurakunta on tiettävästi syntynyt jo 1300-luvun puolivälissä. Seurakunnan pääkirkot sijaitsivat Riekkalansaarella kaupungin itäpuolella vuoteen 1765 asti. Nykyisin suunnilleen samalla paikalla on Pyhän Nikolaoksen kirkko. Ensimmäinen ortodoksinen kirkko rakennettiin Sortavalan kaupunkiin vuonna 1765, vaikka kaupunki olikin perustettu jo 1650. Tämäkin kirkko oli nimeltään Apostolien Pietarin ja Paavalin kirkko ja siitä tuli seurakunnan pääkirkko. Kirkko oli rakennettu puusta ja sitä korjattiin vuosina 1807 ja 1839. Tämä kirkko jäi käytöstä vuonna 1872, nykyisen kirkon valmistuessa ja se purettiin 1877. Paikalle rakennettiin myöhemmin Johannes Teologin kirkko.

• Koponen Paavo, Karjalan kirkkokummut. Tammi, Sulkava 1999. ISBN 951-31-1431-7
• Karjalan ja Petsamon ortodoksiset kirkot ja kirkkotaide, toimittanut Kristina Thomenius ja Minna Laukkanen. Etelä-Karjalan taidemuseon julkaisuja 18:1b, Jyväskylä 1997. ISBN 951-785-018-2

• Kuva kirkosta (Arkistoitu – Internet Archive)
• Pietari-Paavalin kirkko Sortavalan pienoismallissa vuodelta 1939 (kuvassa nro 1) (Arkistoitu – Internet Archive)