Sosiaalityöntekijä Virtanen

Tässä artikkelissa perehdymme Sosiaalityöntekijä Virtanen:n jännittävään maailmaan tutkimalla sen alkuperää, sen merkitystä nykyään ja sen vaikutuksia yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Monitieteisen lähestymistavan avulla tutkimme Sosiaalityöntekijä Virtanen:n eri puolia sen vaikutuksesta populaarikulttuuriin sen soveltamiseen tieteessä ja teknologiassa. Uppoudumme sen historiaan, analysoimme sen vaikutuksia nykyisyyteen ja katsomme sen tarjoamia mahdollisia tulevaisuuden näkymiä. Sosiaalityöntekijä Virtanen on aihe, joka herättää kiinnostuksen niin asiantuntijoissa kuin faneissakin, ja tässä artikkelissa pyrimme syventymään sen monimutkaisuuteen, monimuotoisuuteen ja merkityksellisyyteen ymmärtääksemme paremmin ympärillämme olevaa maailmaa.

Sosiaalityöntekijä Virtanen
Tyyli dokumenttipohjainen draama
Kestoaika 60 min/jakso, 6 jaksoa[1]
Luoja(t) Mainos-TV Perhetoimitus[1]
Pääosissa
Alkuperämaa Suomi
Alkuperäiskieli suomi
Verkko Yle TV1[1]
Esitetty 12. tammikuuta 1976[1] – 31. toukokuuta 1976[1]
Jaksoja 6[1]
Tuotanto
Ohjaaja(t) Pekka Parikka
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Sosiaalityöntekijä Virtanen on Mainos-TV:n kevätkaudella 1976 esittämä kuusiosainen draamasarja sosiaalityöntekijän työstä. Jokainen osa on oma itsenäinen episodinsa, mutta osittain samat roolihahmot ja näyttelijät esiintyvät useammissa sarjan jaksoissa. Sosiaalityöntekijä Pirjo Virtasena esiintyy Leni Katajakoski. Ammattinäyttelijöiden lisäksi sarjassa esiintyy runsaasti Helsingin huoltoviraston toimihenkilöitä, joiden kanssa sarjan tositarinoihin perustuvaa sisältöäkin kehiteltiin. Tarinat käsikirjoitti Aira Ruishalme MTV:n perhetoimituksen päällikön Kyllikki Stenrosin tilauksesta. Sarjan ohjasi Pekka Parikka.[1] Tämän jatkoksi tehtiin sarja Teollisuustyöntekijä Virtanen (1977)[2].

Ensimmäinen jakso ”Olkileipä” kertoo pätkätöistä eläköityvästä leskimiehestä ja hänen eläkkeensä suuruuden hankalasta laskemisesta. Toinen jakso ”Mistä rahat?” kuvaa huoltoviraston työtä kolmilapsisen lähiössä asuvan perheen auttajana, kun vanhemmat sairastelevat. Jaksossa ”Tyttö Helsingin viidakoissa” tutustutaan ensikodin toimintaan aviottoman lapsen saavan nuoren äidin auttajana. ”Kutosen mies” kertoo vaimoaan Helsinkiin pakenevasta miehestä, joka pääsee asumaan Intiankadun asuntolaan. Jakso ”Pavin tutut” kuvaa tuolloin ”irtolaisiksi” kutsuttujen syrjäytyneiden nuorten naisten elämää muun muassa työlaitoksessa. Viimeisessä jaksossa ”Anselm ja muut” siirrytään Helsingistä kuvaamaan maaseudun sosiaalityötä muun muassa skitsofreniaa sairastavan miehen ja alkoholistien parissa.[1]

Lähteet

  1. a b c d e f g h Airi Eskanen, Pentti Vänskä & Mauno Hämäläinen: Kuusi tositarinaa. Seura, 9.1.1976, nro 2/1976, s. 116–117. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet Oy.
  2. Teollisuustyöntekijä Virtanen Elonet.