Nykymaailmassa Stefan Koivikko:stä on tullut tärkeä ja kiinnostava aihe eri alojen ja profiilien ihmisille. Olivatpa he tutkijoita, ammattilaisia, opiskelijoita tai vain uteliaita henkilöitä, Stefan Koivikko on herättänyt huomiota ja herättänyt keskustelua eri tiloissa. Stefan Koivikko on osoittautunut aiheeksi, joka ansaitsee tutkia ja analysoida perusteellisesti sen vaikutuksista yhteiskuntaan ja sen maailmanlaajuisiin vaikutuksiin. Tässä artikkelissa perehdymme Stefan Koivikko:n eri ulottuvuuksiin ymmärtääksemme sen tärkeyden ja sen vaikutukset todellisuutemme.
Stefan Christian Koivikko (s. 5. lokakuuta 1975 Neumünster, Länsi-Saksa)[1] on suomalainen pikajuoksija. Koivikon äiti on suomalainen ja isä nigerialainen.
Koivikko voitti 100 metrin juoksun Suomen mestaruuden vuonna 2004. Hopealla hän on ollut 2002 ja pronssilla 2001. 200 metrillä hän on ollut toinen vuosina 2002 ja 2003. Koivikko oli mukana vuoden 2002 Euroopan-mestaruuskilpailuissa Münchenissä, jossa hän selvisi 100 metrillä toiselle kierrokselle. Viestimatkoilla Karhulan Katajaisten joukkueessa Koivikko on voittanut kolme SM-kultaa (2002, 2005 ja 2005), yhden hopean (2001) ja neljä pronssia (1999, 2000, 2003 ja 2006). Hän oli myös mukana vuoden 2002 EM-kisojen 4 x 100 metrin viestijoukkueessa. Hallikisoissa Koivikko on voittanut SM-pronssia 60 metrin juoksussa 2001 ja hopeaa 200 metrin juoksussa 2002.[1]
100 metrillä Koivikko juoksi ennätyksensä 10,38 Joensuussa 20. heinäkuuta 2002 (juoksun voitti Markus Pöyhönen ajalla 10,23). Tuloksellaan hän on matkan kaikkien aikojen yhdeksänneksi nopein suomalainen[2]. 200 metrillä Koivikko on juossut ajan 21,12 (2002). 23. elokuuta 2002 joukkue Tommi Hartonen, Tuomas Näsi, Stefan Koivikko ja Markus Pöyhönen teki Helsingissä 4 × 100 metrin viestissä ajan 39,48.
Epävirallisella 150 metrin juoksumatkalla Koivikko juoksi Kotkassa 27. elokuuta 2002 ajan 15,62, joka on Suomen kaikkien aikojen toiseksi paras aika tällä matkalla.[1]
Seuratasolla Koivikko edusti Karhulan Katajaisia. Häntä ovat valmentaneet Timo-Jussi Talsi ja Asser Pettinen.[1]