Stefan Lindfors

Nykymaailmassa Stefan Lindfors:stä on tullut erittäin kiinnostava ja tärkeä aihe. Ajan mittaan Stefan Lindfors on vaikuttanut merkittävästi yhteiskunnan, kulttuurin, politiikan ja talouden eri osa-alueisiin. Perustamisestaan ​​lähtien Stefan Lindfors on ollut perustavanlaatuinen rooli ihmisten jokapäiväisessä elämässä ja se on herättänyt keskustelua, keskustelua ja syvällisiä pohdiskeluja eri alueilla. Tässä artikkelissa tutkimme edelleen Stefan Lindfors:n vaikutusta ja merkitystä tutkimalla sen monia puolia ja sen vaikutusta nykymaailmaan.

Stefan Lindfors elokuussa 2012.

Erik Stefan Lindfors (s. 3. toukokuuta 1962 Maarianhamina)[1] on suomalainen graafinen suunnittelija, kuvanveistäjä, muotoilija ja sisustusarkkitehti.

Elämä

Lindfors kirjoitti ylioppilaaksi Åbo Katedralskolanista vuonna 1982 ja valmistui sen jälkeen taiteen maisteriksi Taideteollisesta korkeakoulusta 1988.[2] Lisäksi Lindfors on tehnyt opetustyötä taidealan korkeakouluissa. Lindfors on saanut useita kotimaisia ja ulkomaisia muotoilualan palkintoja.

Lindfors on suunnitellut muun muassa astioita, huonekaluja, valaisimia, vaatteita ja kankaita sellaisille suomalaisille kotitalousväline- ja kalusteyrityksille kuin Arabialle, Iittalalle ja Martelalle sekä vaatealan yrityksille kuten Marimekolle. Hän on työskennellyt myös elokuva- ja televisio-ohjaajana. Televisiossa hänen ohjaamiaan televisiomainoksia on nähty esimerkiksi telealan yristen DNA:n ja Nokian kampanjoissa. Lindfors on ohjannut myös joitakin musiikkivideoita muun muassa suomalaiselle HIM-yhtyeelle kappaleille The Funeral of Hearts, Tears On Tape ja Into The Night.[3] Hänen Into the Night -musiikkivideonsa äänestettiin parhaaksi amerikkalaisen musiikkialan Internet-sivuston järjestämässä äänestyksessä vuonna 2014.[4]

Lindforsin suunnitteleman Plup-pullovesipullon kokonaisympäristövaikutuksista syntyi kohu lokakuussa 2008.[5] Vesipullon markkinoinnissa luvattiin luovuttaa 10 prosenttia pullon kokonaishinnasta Itämeren pelastamiseen. Tästä huolimatta Plup-vesipulloa ei voinut kierrättää normaaleissa pullonpalautusautomaateissa.

Yksityiselämä

Lindfors sairasti nuorena anoreksiaa ja painoi vain 55 kiloa.[6] Lindforsilla on kaksi lasta näyttelijä-tuottaja Katariina Lehtosen kanssa, jonka kanssa hän oli naimisissa vuosina 2005–2013.[7] Lindforsilla on myös yksi poika aiemmasta suhteestaan.[8]

Kuvia julkisista teoksista

  • Aurinkotuuli, 1999, Lapinlahti.
    Aurinkotuuli, 1999, Lapinlahti.
  • Cyclus-tilateos, 1995, Vaasa.
    Cyclus-tilateos, 1995, Vaasa.
  • Hylje, 2012 (2011), yhdessä Saija Hairon kanssa, Naantali.
    Hylje, 2012 (2011), yhdessä Saija Hairon kanssa, Naantali.
  • Symbiosis, 2014, Turku.
    Symbiosis, 2014, Turku.
  • Lucius Alienus, 2017, Parainen.
    Lucius Alienus, 2017, Parainen.
  • Rausku, 2022, Helsinki.
    Rausku, 2022, Helsinki.

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Kuka kukin on 2007, Otava 2006
  2. ↑ Halminen, Laura: Chief Executive Artist Stefan Lindfors Ylioppilaslehti. 30.3.2001. Viitattu 21.2.2010.
  3. ↑ Angel Films Oy: Into The Night ja Tears on Tape kuvaukset Facebook. Viitattu 15.3.2013.
  4. ↑ Rita Tainola: Lindforsin ohjaama musiikkivideo palkittiin. Iltalehti, 13.6.2014, s. 34.
  5. ↑ Airola, Heikki: S-ryhmä haukkuu Lindforsin ympäristöpullon, Lindfors haukkuu S-ryhmän Helsingin Sanomat. 3.10.2008. Arkistoitu 9.12.2008. Viitattu 21.2.2010.
  6. ↑ ”Halusin olla pelkät aivot” 30.4.2012. Iltalehti.
  7. ↑ Rita Tainola: Stefan Lindfors eroaa Ilta-Sanomat. 12.7.2013. Viitattu 17.11.2019.
  8. ↑ Rita Tainola: Stefan Lindfors Tainola Show'ssa: Elimme avioliitossa itsenäisesti ja vapaasti Ilta-Sanomat. 8.3.2014. Viitattu 17.11.2019.

Aiheesta muualla