Stenocactus
Nykyään Stenocactus on aihe, josta keskustellaan ja analysoidaan laajasti yhteiskunnan eri alueilla. Sen vaikutukset ovat ulottuneet useille aloille terveydestä teknologiaan, politiikkaan ja talouteen. Stenocactus on synnyttänyt sarjan keskusteluja ja kiistoja, jotka ovat korostaneet sen tutkimuksen ja ymmärtämisen tärkeyttä. Vuosien varrella Stenocactus on kehittynyt ja sopeutunut kohtaamiinsa muutoksiin ja haasteisiin, ja siitä on tullut kiinnostava aihe niin asiantuntijoille kuin harrastajillekin. Tässä artikkelissa tutkimme yksityiskohtaisesti Stenocactus:n eri näkökohtia ja vaikutuksia tavoitteenaan tarjota täydellinen ja päivitetty näkemys tästä aiheesta, joka on niin tärkeä nykyään.
| Stenocactus | |
|---|---|
 Stenocactus coptonogonus |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Streptophyta |
| Kaari: | versokasvit, Embryophyta |
| Alakaari: | putkilokasvit, Tracheophyta |
| Luokka: | siemenkasvit, Spermatophyta |
| Alaluokka: | koppisiemeniset, Angiospermae |
| Lahko: | Caryophyllales |
| Heimo: | kaktuskasvit, Cactaceae |
| Alaheimo: | Cactoideae |
| Tribus: | Cacteae |
| Suku: | Stenocactus (K. Schumann) A. W. Hill 1933 |
Stenocactus on meksikolainen kaktuskasvisuku, jonka tieteellinen nimi viittaa varren kapeisiin uraväleihin (kreikan stenos 'kapea'). Rautakaktukset (Ferocactus) ovat läheisimmät sukulaiset.[1]
Tuntomerkit
Suvun kaktukset ovat pienikokoisia, tavallisesti yksivartisia ja lähes pallomaisia tai lyhyen lieriömäisiä. Urat ovat syviä ja niiden välit teräväharjuisia, usein aaltoilevia, ja toisinaan ne muodostavat kyhmyjä kasvin ollessa nuori. Kussakin harjussa on muutama areoli. Piikit ovat suoria tai ylöspäin kaarevia, eivät koskaan koukkumaisia. Areolin yläosan piikit ovat kookkaita ja usein tikarimaisia. Kukat ovat pieniä, lyhyen suppilomaisia tai kellomaisia ja niissä on valkoiset kehälehdet, joissa on ruskehtavat tai violetinväriset keskisuonet. Pohjuksessa on suomuja. Hedelmä on pieni, tavallisesti pallomainen, kalpean vihreä, hieman suomuinen, kuiva ja avautuu sivultaan. Siemenet ovat leveän soikeita ja kiiltävän mustanruskeita; pinta on kovera.[1]
Levinneisyys
Lajit kasvavat pääasiassa Chihuahuan autiomaassa Meksikon pohjois- ja keskiosassa.[1]
Lajit
Kansainvälinen tutkijaryhmä (International Cactaceae Systematics Group) piti Stenocactus-suvun erillään rautakaktusten suvusta, johon se joidenkin tutkijoiden mielestä voitaisiin liittää, ja sisällytti siihen kymmenen lajia, joista kolmen systemaattinen asema arvioitiin epävarmaksi (S. hastatus, S. rectispinus ja S. sulfureus).[1]
- Stenocactus coptonogonus
- Stenocactus crispatus
- Stenocactus hastatus
- Stenocactus multicostatus
- Stenocactus obvallatus
- Stenocactus ochoterenanus
- Stenocactus phyllacanthus
- Stenocactus rectispinus
- Stenocactus sulfureus
- Stenocactus vaupelianus
Lähteet
Anderson, E. F. 2001: The Cactus Family. - Timber Press. Portland, Oregon. ISBN 0-88192-498-9