Suomen opetus- ja kulttuuriministeriö

Nykyään Suomen opetus- ja kulttuuriministeriö on erittäin tärkeä aihe yhteiskunnassamme. Yhä useammat ihmiset ovat kiinnostuneita oppimaan lisää Suomen opetus- ja kulttuuriministeriö:stä ja sen vaikutuksista eri elämänalueille. Suomen opetus- ja kulttuuriministeriö:stä on tullut keskustelun ja pohdinnan aihe Suomen opetus- ja kulttuuriministeriö:stä sen historiallisesta merkityksestä sen vaikutukseen nykytrendeihin. Tässä artikkelissa tutkimme Suomen opetus- ja kulttuuriministeriö:n eri puolia ja sen yhteyttä jokapäiväiseen elämäämme sekä sen kehitystä ajan myötä. Syvän ja rikastavan analyysin avulla löydämme Suomen opetus- ja kulttuuriministeriö:n merkityksen ja sen roolin nykymaailmassamme.

Opetus- ja kulttuuriministeriö
Undervisnings- och kulturministeriet
Ministeriön rakennus Meritullinkadun ja Rauhankadun risteyksessä Helsingissä.
Ministeriön rakennus Meritullinkadun ja Rauhankadun risteyksessä Helsingissä.
Lyhenne OKM
Ministeri(t)
– Opetusministeri Anders Adlercreutz
– Tiede- ja kulttuuriministeri Mari-Leena Talvitie
– Liikunta-, urheilu- ja nuorisoministeri Sandra Bergqvist
Kansliapäällikkö Anita Lehikoinen
Budjetti 8,0 mrd. € (2024)[1]
Työntekijöitä 567 (2023)[2]
Osoite Opetus- ja kulttuuriministeriö
Meritullinkatu 10
Helsinki
Aiheesta muualla
Sivusto

Suomen opetus- ja kulttuuriministeriö (ruots. Undervisnings- och kulturministeriet) (OKM[3]) on valtioneuvostoon kuuluva ministeriö, jonka toimiala kattaa sivistys-, kulttuuri-, liikunta-, nuoriso- ja kirkollisasiat.

Historia

Opetus- ja kulttuuriministeriötä vastaava toimielin on ollut Suomen hallinnossa autonomian alusta asti, mutta sen nimi on muuttunut useita kertoja sitä mukaa kun kirkollisasioiden osuus ministeriön työssä on vähentynyt. Alkujaan sen nimi oli keisarillisen Suomen senaatin kirkollistoimituskunta, vuodesta 1917 lähtien kirkollis- ja opetusasiaintoimikunta. Vuonna 1918 senaatista tehtiin valtioneuvosto ja toimituskunnista ministeriöitä, jolloin nimi muuttui kirkollis- ja opetusasiainministeriöksi. Vuonna 1922 nimi lyheni opetusministeriöksi (lyhenne OPM[3]). Vuonna 2010 nimi muutettiin opetus- ja kulttuuriministeriöksi, jotta se vastaisi paremmin ministeriön nykyistä tehtäväkenttää ja toimintaa. [4]

Toimialaan kuuluvat yksiköt

Nykyään opetus- ja kulttuuriministeriön alaan kuuluvat oppilaitokset kuten peruskoulut, lukiot, ammattikoulut, yliopistot, ammattikorkeakoulut, samoin tieteellistä tutkimusta, taidetta, tekijänoikeutta, liikuntaa, kirkkoja ja muita uskonnollisia yhdyskuntia, nuorisotyötä, kirjastoja, museoita ja arkistoja koskevat asiat. Opetus- ja kulttuuriministeriön alaisuudessa toimivat muun muassa opetushallitus (ja sen erillisyksikköinä ylioppilastutkintolautakunta ja Kansallinen koulutuksen arviointikeskus), Suomen Akatemia, Kotimaisten kielten keskus, Museovirasto, Kansallisarkisto, Suomenlinnan hoitokunta sekä Kansallinen audiovisuaalinen instituutti.[5][6]

Ministeriön johto

Ministerit

Pääartikkeli: Luettelo ministereistä Suomen opetus- ja kulttuuriministeriössä

Perinteisesti ministeriössä on ollut useampia ministereitä. Nykyisessä Orpon hallituksessa on kolme ministeriä: opetusministeri Anders Adlercreutz, tiede- ja kulttuuriministeri Sari Multala ja liikunta-, urheilu- ja nuorisoministeri Sandra Bergqvist.

Kansliapäälliköt

Seuraavat henkilöt ovat toimineet ministeriön kansliapäällikköinä:

Opetusministeriö

Opetus- ja kulttuuriministeriö

Lähteet

  1. ↑ Valtion budjetti: Budjettitalouden menot hallinnonaloittain vuonna 2024 Valtiovarainministeriö. Viitattu 28.1.2024.
  2. ↑ Henkilöstötiedot Tutki hallintoa. Viitattu 28.1.2024.
  3. ↑ a b Lyhenneluettelo 25.04.2013. Kotimaisten kielten keskus. Arkistoitu 12.10.2013. Viitattu 31.5.2013.
  4. ↑ Ministeriö ja hallinnonala (Arkistoitu – Internet Archive) Opetus- ja kulttuuriministeriön verkkosivut
  5. ↑ Valtioneuvoston asetus opetus- ja kulttuuriministeriöstä annetun valtioneuvoston asetuksen 2 ja 6 §:n muuttamisesta (1307/2013)
  6. ↑ Säädökset alkuperäisinä: Opetus- ja kulttuuriministeriön asetus opetus- ja… 1466/2016 finlex.fi. Viitattu 27.4.2017.

Aiheesta muualla