Tässä artikkelissa tutkimme Sylvi (vuoden 1944 elokuva):n kiehtovaa historiaa, aihetta, joka on herättänyt kiinnostuksen kaikenikäisille ja -taustaisille ihmisille. Sylvi (vuoden 1944 elokuva) on ollut avainasemassa yhteiskunnassa ja kulttuurissa sen alkuperästä nykypäivän merkitykseen. Vuosien varrella se on herättänyt keskustelua, synnyttänyt intohimoja ja kehittynyt monin tavoin. Analysoimme sen vaikutuksia eri alueilla ja sen vaikutuksia jokapäiväiseen elämään. Lisäksi tarkastelemme Sylvi (vuoden 1944 elokuva):een liittyviä erilaisia näkökulmia asiantuntijalausunnoista ilmiön koskettamien henkilökohtaisiin kokemuksiin. Tämän artikkelin tavoitteena on viime kädessä tarjota kattava ja rikastuttava näkemys Sylvi (vuoden 1944 elokuva):stä ja kutsua lukijaa pohtimaan, kyseenalaistamaan ja arvostamaan sen monimutkaisuutta.
Sylvi | |
---|---|
![]() |
|
Ohjaaja | Toivo Särkkä |
Käsikirjoittaja | Toivo Särkkä |
Perustuu | Minna Canthin näytelmään Sylvi (1893) |
Tuottaja | T. J. Särkkä |
Säveltäjä | Nils-Eric Fougstedt |
Kuvaaja | Felix Forsman |
Leikkaaja | Armas Vallasvuo |
Lavastaja | Karl Fager |
Pääosat |
Helena Kara Leif Wager Edvin Laine Elsa Turakainen |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Suomi |
Tuotantoyhtiö | Suomen Filmiteollisuus SF Oy |
Ensi-ilta | 1944 |
Kesto | 95 min |
Alkuperäiskieli | suomi |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
|
Sylvi on Toivo Särkän ohjaama elokuva vuodelta 1944. Se perustuu Minna Canthin näytelmään Sylvi (1893).
Tarina on kolmiodraama, jossa holhooja, ikääntynyt asessori (Edvin Laine) taivuttaa holhottinsa, orpotyttö Sylviin (Helena Kara) vaimokseen. Sylvi kuitenkin rakastaa komeaa ylioppilasta Viktoria (Leif Wager).[1]
Särkkä teki elokuvan Minna Canthin satavuotissyntymäpäivän kunniaksi. Alkujaan näytelmä oli ruotsinkielinen,[1] mihin syynä olivat Canthin ja Suomalaisen teatterin erimielisyydet.
Helena Kara | … | Sylvi Wahl |
Leif Wager | … | Viktor Halling, ylioppilas |
Edvin Laine | … | Aksel Wahl, asessori |
Elsa Turakainen | … | Alma Halling |
Aino Lohikoski | … | Mari |
Jalmari Rinne | … | tullinhoitaja Brun |
Laila Jokimo | … | Karin |
Veikko Linna | … | metsäherra Sandell |
Siiri Angerkoski | … | rouva Hake |
Uuno Montonen | … | tohtori Tuneberg |
Laila Rihte | … | Anni |
Eero Kilpi | … | rovasti Grönberg |
Sointu Kouvo | … | Ellen Grönqvist |
Onni Korhe | … | luutnantti Idestam |
Aikalaisarvioissa Sylvi sai leiman ”kulttuurielokuva”, ja arvioissa annettiin niin risuja kuin ruusujakin. Käsikirjoitus saa Paula Talaskiveltä (Helsingin Sanomat) runsaat kiitokset: ”Käsikirjoituksen tekijä - - on erinomaisella johdonmukaisuudella laventanut näytelmä Sylvin elokuvaksi. Kaikki ne kohtaukset ja keskustelut, jotka käsikirjoituksen tekijä on tehnyt 'omasta päästään', pysyvät niin uskollisesti Canthin sävyssä ja näytelmän aikakauden hengessä, ettei voi huomata mitään saumaa tai erotusta alkuperäisen ja lisätyn välillä.” Mutta kritiikkiäkin tuli, liiasta hempeydestä, syleilyjen runsaudesta (Salama Simonen, Uusi Suomi ja Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti). Elokuvan äänityksen heikkoutta ihmeteltiin useassa arviossa.[2]
2000-luvulla elokuvaa on arvosteltu liiallisesta romanttisuudesta (Pertti Avola) ja paatoksellisuudesta, joka hävittää Canthin kriittiset pohdinnat ajan naiseudesta (Arto Pajukallio). Toisaalta Henri Waltter Rehnströmin mukaan ”ohjaustyö on pätevä” ja ”alkuperäisteoksen väkevyys on tallentunut hienosti filmille”.[3][4][5]