Systematiikka (oikeustiede)
Nykymaailmassa Systematiikka (oikeustiede):stä on tullut jatkuvan keskustelun ja pohdinnan aihe. Sen merkitys kattaa yhteiskunnan eri osa-alueet politiikasta kulttuuriin ja teknologiaan. Ajan mittaan Systematiikka (oikeustiede) on osoittanut vaikutuksensa ja kykynsä luoda merkittäviä muutoksia eri alueilla. Mielipiteet tästä asiasta ovat erilaisia ja usein ristiriitaisia, mikä osoittaa, että on tärkeää käsitellä tätä kysymystä objektiivisesti ja monialaisen lähestymistavan avulla. Tässä artikkelissa tutkimme Systematiikka (oikeustiede):n eri puolia ja sen nykyistä vaikutusta sekä analysoimme sen kehitystä ajan myötä ja sen ennustetta tulevaisuuteen.
Systematiikka on oikeusjärjestelmän järjestelmällinen esitys, jossa osoitetaan myös sen sisäiset riippuvuussuhteet.[1] Systematiikka ja eri oikeudenalojen yleiset opit ovat oikeudellisen tiedonhallinnan tärkeimmät välineet.[2]
Pohjoismainen oikeus samoin kuin keskiajan yliopistoissa Manner-Euroopassa syntynyt romaanis-germaaninen oikeus eroavat ratkaisevasti englantilaisperäisestä common law -oikeudesta ja equity-järjestelmästä. Pohjoismaisessa oikeudessa ei ole systematiikkaa eikä peruskäsitteitä, joita voisi verrata common law -oikeudessa käytettyihin. Eri oikeusjärjestelmät ovat yhteismitattomia. Suomalainen oikeus on mannereurooppalaistunut ruotsalaisen oikeuskäytännön kautta. Esimerkiksi Ruotsin hovioikeuskäytäntö omaksui vaikutteita Manner-Euroopasta jo 1600-luvulla.[1]
Romaanis-germaanisessa systematiikassa oikeusjärjestelmä jaetaan oikeudenaloihin siten, että erotetaan yksityisoikeus ja julkisoikeus. Common law -maissa tällaista jakoa ei ole. Näissä maissa ei ole esimerkiksi hallintotuomioistuimia, kun taas romaanis-germaanisessa oikeusryhmässä tuomioistuimet jaetaan hallintotuomioistuimiin ja yleisiin tuomioistuimiin. Tässä Tanska ja Norja ovat poikkeuksia. Manner-Euroopassa on suhteellisen yhtenäinen systematiikka myös perusjaottelun sisällä. Erityisesti velvoiteoikeuden ja esineoikeuden yhteiset perinteet ulottuvat pitkälle.[3]
Nykyajan oikeudellinen systematiikka on dynaamista. Yksityistäminen ja kilpailu ovat johtaneet yksityis- ja julkisoikeuden tarkan rajan hämärtymiseen ja 1800-luvulta peräisin olevan kiinteäryhmäisen systematiikan muuttumiseen. Kehittynyt tietotekniikka mahdollistaa oikeudellisen lähdeaineiston käytön useaan systemaattiseen jaotteluun perustuen.[4]