Nykymaailmassa Töyhtöiibis on saavuttanut ennennäkemättömän merkityksen. Henkilökohtaisella, ammatillisella tai sosiaalisella tasolla Töyhtöiibis:stä on tullut jatkuvan kiinnostuksen ja keskustelun aihe. Sen vaikutus vaihtelee tavasta, jolla suhtaudumme muihin, tapaan, jolla suoritamme päivittäisiä toimintojamme. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Töyhtöiibis:n merkitystä ja sitä, kuinka sen vaikutus on saanut aikaan merkittäviä muutoksia elämämme eri osa-alueilla. Alkuperäistään tulevaisuuden projektionsa asti Töyhtöiibis on jatkossakin tutkimus- ja pohdinnan aihe, joka ansaitsee täyden huomiomme.
Töyhtöiibis | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Linnut Aves |
Lahko: | Pelikaanilinnut Pelecaniformes |
Heimo: | Iibikset Threskiornithidae |
Suku: | Kaljuiibikset Geronticus |
Laji: | eremita |
Kaksiosainen nimi | |
Geronticus eremita |
|
Katso myös | |
Töyhtöiibis eli erakkoiibis (Geronticus eremita) on erittäin uhanalainen iibislintu. Niitä arvellaan elävän luonnossa noin 680 ja eläintarhoissa noin 2 000 yksilöä.[2]
Töyhtöiibis kasvaa 70–80 senttimetriä pitkäksi ja sen siipien kärkiväli on 120–135 cm. Sen höyhenpeite on kiiltävän musta ja niskassa on töyhtömäinen harja. Pää on kalju, vaaleanpunertava ja ryppyinen.[3]
Töyhtöiibiksiä elää Marokossa, Turkissa ja Syyriassa. Marokon populaatiossa elää vähintään 95 prosenttia kaikista villeistä töyhtöiibiksistä. Niitä on myös istutettu Itävaltaan ja Saksaan (noin 30 yksilöä) ja Espanjaan, missä laji on vihdoin alkanut lisääntyä 500 vuoden tauon jälkeen.[2]
Töyhtöiibiksen kanta on pieni, mutta Marokon kanta on kasvussa onnistuneiden suojelutoimien ja useiden onnistuneiden pesintöjen jälkeen. Laji luokitellaan erittäin uhanalaiseksi.[2]