Tämän päivän artikkelissa puhumme Taimi Airola:stä, aiheesta, josta on tullut yhä tärkeämpi viime vuosina. Taimi Airola:stä on tullut kiinnostava kohde monille ihmisille joko sen yhteiskuntavaikutuksen, historiallisen merkityksen tai populaarikulttuurin vaikutuksen vuoksi. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia Taimi Airola:een liittyviä näkökohtia sen alkuperästä ja kehityksestä sen nykyiseen ja tulevaan projektioon. Selvitämme sen merkityksen ihmisten elämässä ja miten se on asettanut standardeja eri alueilla. Epäilemättä Taimi Airola on aihe, joka herättää suurta kiinnostusta ja josta voimme oppia paljon.
Taimi Airola (26. marraskuuta 1934 Laukaa – 13. elokuuta 2008 Helsinki) oli suomalainen mezzosopraano.[1]
Airola aloitti lauluopintonsa Lea Piltin johdolla vuonna 1957. Hän opiskeli vuosina 1963–1969 Gdańskissa Barbara Iglikowskan oppilaana ja aloitti esiintymisen konserttilaulajana Puolassa. Airola esiintyi solistina puolalaisten kamarimusiikkikokoonpanojen kanssa ja järjesti myös Suomessa puolalaisen kamarimusiikin konsertteja. Hän esiintyi Wieniawski-festivaaleilla ja sai puolalaisen musiikin hyväksi tekemästään työstä Wieniawski-mitalin. Airola teki Suomeen palattuaan yhteistyötä Pentti Koskimiehen kanssa. Kaksikko piti esiintymisten lisäksi yhdessä mestarikursseja. Lisäksi Airola ja Koskimies tekivät laajan Euroopan-kiertueen, joka päättyi Lontoon Wigmore Halliin.[1]
Airola jätti esiintymisen Koskimiehen kuoltua vuonna 1990. Hän jatkoi työskentelyä klassisen laulun opettajana Raumalla ja Turussa. Airola oli myös Laulupedagogit ry:n puheenjohtaja vuosina 1991–2000 ja johti Kansainvälisen laulunopettajien kongressin järjestelytoimikuntaa Suomen kansallisoopperassa vuonna 2001. Airolalta ilmestyi vuonna 2002 levy Pohjoismaisia lauluja. Hän kuoli elokuussa 2008 pitkään sairastettuaan.[1]