Taina Pihlajaniemi

Tämä artikkeli käsittelee aihetta Taina Pihlajaniemi, joka on herättänyt kasvavaa kiinnostusta viime aikoina. Eri näkökulmista ja lähestymistavoista tämä aihe on herättänyt keskustelua ja pohdiskelua eri aloilla, kuten yhteiskunnassa, kulttuurissa, politiikassa, taloudessa ja tieteessä. Sen vaikutuksia, sen kehitystä ajan myötä ja sen merkitystä nykyään tutkitaan tavoitteena tarjota kattava ja yksityiskohtainen näkemys Taina Pihlajaniemi:stä. Sen eri ulottuvuuksia tarkastellaan analysoimalla sen seurauksia, sen vaikutusta globaalilla tasolla ja sen tulevaisuuden ennustetta. Syvän ja kattavan analyysin avulla tavoitteena on edistää Taina Pihlajaniemi:n ymmärtämistä ja tuntemusta, mikä rikastuttaa keskustelua ja pohdintaa tästä kiistatta tärkeästä aiheesta.

Taina Pihlajaniemi
Henkilötiedot
Kansalaisuus suomalainen
Koulutus ja ura
Tutkinnot Oulun yliopisto
LL 1981, LKT 1987
Rutgers Medical School
Väitöstyön ohjaaja Kari Kivirikko[1]
Instituutti Oulun yliopisto
Tutkimusalue lääketieteellinen biokemia ja molekyylibiologia; sidekudostutkimus ja kollageenit
Tunnetut työt tyypin XIII, XV ja XVIII kollageenien löytö ja tuotantomenetelmien kehittäminen[2]
Palkinnot Matti Äyräpään palkinto, Anders Jahre -palkinto, Suomen tiedepalkinto[3]

Taina Annikki Pihlajaniemi (s. 1957[4]) on suomalainen lääketieteen professori ja kollageenitutkija. Hän toimii Oulun yliopiston tutkimusrehtorina 2010–2025.[5] Pihlajaniemen johtama Oulun yliopiston kuudesta tutkimusryhmästä koostuva yksikkö valittiin Suomen Akatemian huippuyksiköksi vuosille 2012–2017.[6]

Vuosina 1996–2009 Pihlajaniemi oli Biocenter Oulun tieteellinen johtaja ja tutkijakoulun johtaja.[7] Hän toimi ennen tutkimusrehtorin virkaa myös CSC – Tieteen tietotekniikan keskuksen hallituksessa 12 vuotta, josta puheenjohtajana neljä viimeistä vuotta.[8] Pihlajaniemi on toiminnut lisäksi Biokeskus Suomen johtajana, Suomen Akatemian Terveyden toimikunnan jäsenenä 1998–2003 ja pääministerin johtaman valtion tiede- ja teknologianeuvoston jäsenenä.[1]

Pihlajaniemi valmistui 1981 lääkäriksi Oulun yliopistosta.[9] Sieltä hän suuntasi kolmeksi vuodeksi tutkijatohtoriksi (post-doc) Yhdysvaltoihin Rutgers Medical Schooliin. Vuonna 1986 hän sai esikoisensa. Seuraavana vuonna Pihlajaniemestä tuli Oulussa lääketieteen tohtori ja hänet nimitettiin dosentiksi.[1][9] Vuonna 1990 hän sai lääketieteellisen biokemian professuurin.[3]

Lähteet

  1. ↑ a b c Professorit vaikuttajina. Acatiimi, 2008, nro 3. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.5.2014.
  2. ↑ Ahlblad, Jaana: Äyräpään palkinto Taina Pihlajaniemelle Lääkärilehti. 7.1.2013. Viitattu 7.1.2013.
  3. ↑ a b Taina Pihlajaniemi, Oulu (pdf) 8th International Duodecim Symposium. 2011. Duodecim. Viitattu 7.1.2013. (englanniksi)
  4. ↑ Suomalaisen tiedeakatemian jäsenet
  5. ↑ Taina Pihlajaniemi jatkaa tutkimusrehtorina Oulun yliopisto. Arkistoitu 20.4.2021. Viitattu 20.4.2021.
  6. ↑ Professori Taina Pihlajaniemelle vuoden 2013 Matti Äyräpään palkinto 7.1.2013. Oulun yliopisto. Arkistoitu 13.11.2013. Viitattu 13.5.2014.
  7. ↑ Taina Pihlajaniemi, M.D., Ph.D. Biocenter Oulu. Viitattu 7.1.2013. (englanniksi)
  8. ↑ Peltola, Minna: Biotutkijan työtavoissa työ, perhe ja vapaa-aika limittyvät toisiinsa. Tieteen tietotekniikka, 2010, nro 3. CSC. Arkistoitu versio (archive.org). Viitattu 7.1.2013.
  9. ↑ a b Tiivistelmä Taina Pihlajaniemen cv:stä kotu.oulu.fi. Oulun yliopisto. Arkistoitu 14.5.2014. Viitattu 13.5.2014.

Aiheesta muualla