Taivassalon pappila
Taivassalon pappila-ongelma on kiinnittänyt monien huomion viime aikoina. Taivassalon pappila on onnistunut vakiinnuttamaan asemansa kiinnostuksen kohteeksi ja keskustelunaiheeksi nyky-yhteiskunnassa monilla eri aloilla. Johtuipa sen vaikutuksesta jokapäiväiseen elämään, populaarikulttuuriin tai teknologian kehitykseen, Taivassalon pappila:stä on tullut jatkuva keskustelunaihe. Tässä artikkelissa tutkimme Taivassalon pappila:een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä sen mahdollisiin seurauksiin tulevaisuudessa.
| Taivassalon pappila | |
|---|---|
| Tövsala prästgård | |
 Vanha pappila vuonna 2007. |
|
| Sijainti | Taivassalo, Varsinais-Suomi |
| Rakennustyyppi | Pappila |
| Perustettu | Keskiaika |
| Valmistumisvuosi | 1756 (vanha), 1823 (uusi) |
| Rakennuttaja | Taivassalon seurakunta |
| Omistaja | Yksityinen |
| Tyylisuunta | Karoliininen (vanha) |
| Runkorakenne | Hirsi |
| Julkisivumateriaali | Hirsi / laudoitus |
 |
|
Taivassalon pappila (ruots. Tövsala prästgård) on entinen kirkkoherran virka-asunto Taivassalossa, Varsinais-Suomen maakunnassa. Pappila on sijainnut samalla paikalla jo keskiajalta ja nykyisin se koostuu vanhasta ja uudesta päärakennuksesta, jotka ovat vuosilta 1756 ja 1823.[1]
Nykyisin pappila ei ole enää Taivassalon seurakunnan käytössä vaan yksityisomistuksessa. Pappila kuuluu Taivassalon kirkon ja pappilan valtakunnallisesti merkittävään rakennettuun kulttuuriympäristöön ja on täten suojeltu.[1][2]
Historia ja arkkitehtuuri
Taivassalon seurakunta tunnetaan jo 1300-luvun puolivälistä. Seurakunnan kivikirkko on rakennettu noin 1450–1460-lukujen aikana. Pappiloita on samalla paikalla ollut keskiajalta lähtien ja esimerkiksi kirjallisissa lähteissä mainitaan, että vuonna 1618 koko pappila paloi. Tulipalossa tuhoutui myös seurakunnan asiakirjoja.[3]
Vanha pappila
Taivassalon vanha pappila on valmistunut vuonna 1756 ja se rakennettiin vuoden 1727 pappila-asetuksen mukaisesti. Hirsinen rakennus edustaa karoliinista tyylisuuntaa ja on nykyisin ulkoväritykseltään punainen. Vanhassa pappilassa on luonnonkivinen kivijalka ja kaksi muurattua savupiippua. Rakennuksessa on ennen ollut kaksi sisäänkäyntikuistia, jotka on sittemmin purettu ja muutettu yhdeksi avokuistiksi.[1][4][2]
Uusi pappila
1800-luvulle tultaessa vanhan pappilan katsottiin käyneen liian pieneksi ja sen olevan huonokuntoinen. Tästä syystä Taivassalon pitäjänkokous päätti uuden pappilan rakentamisesta vuonna 1809. Pappilan rakentaminen kuitenkin viivästyi, jonka vuoksi kirkkoherra Erland joutui korjaamaan vanhaa pappilaa omakustanteisesti vielä vuoteen 1823, jolloin Taivassalon uusi pappila valmistui pihan pohjoislaidalle.[1]
Keltaisen värisessä hirsirakenteisessa pappilassa on luonnonkivistä tehty kivijalka ja myöskin kaksi muurattua savupiippua. Alun perin savupiippuja on ollut useampi. Rakennusta on myös laajennettu länsipäädystä parin kamarin verran. Rakennuksen alkuperäisestä sisustuksesta on säilynyt jäljellä vanhoja kaakeliuuneja.[1][2][5]
Muut rakennukset
Pappilan pihapiirissä on lisäksi uudempi talousrakennus, joka on rakennettu 1940. Talousrakennuksessa sijaitsee autotalli ja sauna. Rakennuksen alla on kaksihuoneinen holvattu kivikellari, joka saattaa olla osa Taivassalon pappilan keskiaikaista rakennuskantaa. Kellari on suojeltu ja tulee säilyttää sellaisenaan.[1][2]
Lisäksi pappilalle johtavan tien varrelta löytyy toisen rakennuksen kivijalkaa.
Lähteet
- ↑ a b c d e f Taivassalon kirkko ja pappilat www.rky.fi. Museovirasto. Viitattu 24.11.2022.
- ↑ a b c d Alma Mediapartners Oy: Omakotitalo, Taivassalo, Pappila, 180 000 €, 350 m² Etuovi.com. Arkistoitu 24.11.2022. Viitattu 24.11.2022.
- ↑ Suomen Sukututkimusseura hiski.genealogia.fi. Viitattu 24.11.2022.
- ↑ Taivassalon vanha pappila - 1900-vuosisadan alkupuoli taivassalo.topothek.at. Viitattu 24.11.2022.
- ↑ Taivassalon uusi pappila taivassalo.topothek.at. Viitattu 24.11.2022.