Talliumsulfaatti

Alla esittelemässämme artikkelissa sukeltamme Talliumsulfaatti:n kiehtovaan maailmaan tutkimalla sen alkuperää, sen vaikutuksia tämän päivän yhteiskuntaan ja sen mahdollisia tulevaisuuden haasteita. Talliumsulfaatti on ollut kiinnostuksen ja tutkimuksen kohteena vuosikymmeniä, mikä on herättänyt uteliaisuutta niin tutkijoissa kuin harrastajissakin. Tämän kirjoituksen aikana tutkimme tarkasti Talliumsulfaatti:n muodostavia useita puolia sen tärkeimmistä näkökohdista sen vaikutuksiin päivittäisen elämän eri alueilla. Syvän ja oivaltavan analyysin avulla pyrimme tarjoamaan täydellisen ja rikastuttavan näkemyksen Talliumsulfaatti:stä, tavoitteenamme antaa lukijalle laajempi ja merkityksellisempi käsitys tästä jännittävästä aiheesta.

Talliumsulfaatti
Tunnisteet
CAS-numero 7446-18-6
PubChem CID 24833 ja 16693920
Ominaisuudet
Molekyylikaava Tl2SO4
Moolimassa 504,83
Ulkomuoto Väritön kiteinen aine
Sulamispiste 632 °C [1]
Kiehumispiste Hajoaa[1]
Tiheys 6,765 g/cm3[2]
Liukoisuus veteen 48,7 g/l (30 °C)[1]

Talliumsulfaatti (Tl2SO4) on tallium- ja sulfaatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Sitä voidaan käyttää muiden talliumyhdisteiden ja erikoislasien valmistukseen sekä analyyttisenä reagenssina ja katalyyttinä. Aikaisemmin sitä on käytetty myös jyrsijämyrkkynä.

Ominaisuudet, valmistus ja käyttö

Talliumsulfaatti on huoneenlämpötilassa väritöntä kiteistä ainetta. Sen alkeiskoppi on rombinen. Yhdiste liukenee kohtalaisen hyvin veteen. Kemiallisilta ominaisuuksiltaan talliumsulfaatti muistuttaa kaliumsulfaattia ja se muodostaa alumiinisuolojen kanssa alunoita. Muiden talliumyhdisteiden tavoin aine on erittäin myrkyllistä.[1][2][3][4][5] Talliumsulfaatille altistuminen voi aiheuttaa esimerkiksi huonovointisuutta, pääkipua, ripulia ja lihaskouristuksia. Altistuminen voi vakavimmillaan olla tappava[6].

Talliumsulfaattia valmistetaan liuottamalla metallista talliumia tai tallium(I)oksidia rikkihappoon ja se kiteytyy haihdutettaessa vettä pois. Se on kaupallisesti merkittävin talliumsuola ja siitä tehdään esimerkiksi talliumsulfidia ja erikoislaseja. Sitä käytetään analyyttisenä reagenssina ja katalyyttinä. 1900-luvulla sitä käytettiin rotanmyrkkynä, mutta esimerkiksi Yhdysvalloissa se kiellettiin vuonna 1975.[1][2][3][5][4]

Lähteet

  1. ↑ a b c d e Bob Blumenthal, Kelly Sellers & Matthew Koval: Thallium and Thallium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2013.
  2. ↑ a b c Heinrich Micke & Hans Uwe Wolf: Thallium and Thallium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000.
  3. ↑ a b Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 1088. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515 (englanniksi)
  4. ↑ a b Christopher G. Morris: Academic Press dictionary of science and technology, s. 2198. Academic Press, 1992. ISBN 978-0-12-200400-1 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 17.3.2020. (englanniksi)
  5. ↑ a b E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 322–323. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
  6. ↑ Talliumsulfaatin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 17.3.2020.

Aiheesta muualla