Taloosi

Tässä artikkelissa haluamme syventyä Taloosi:n aiheeseen ja tutkia sen kaikkia ulottuvuuksia. Taloosi on ollut jatkuvasti kiinnostava aihe läpi historian, ja siinä on ollut useita lähestymistapoja ja analyyseja eri tieteenaloista. Alkuperäistään nykypäivään Taloosi on ollut ratkaisevassa roolissa ihmisten elämässä ja yhteiskunnan kehityksessä. Tässä artikkelissa pyrimme tarkastelemaan Taloosi:ta eri näkökulmista ja analysoimaan sen vaikutusta kulttuuriin, politiikkaan, tieteeseen, taiteeseen ja jokapäiväiseen elämään. Toivomme, että tämä artikkeli toimii kattavana oppaana ymmärtääksesi Taloosi:n tärkeyden ja merkityksen nykymaailmassa.

Taloosi
Tunnisteet
CAS-numero
SMILES C(C(C(C(C(C=O)O)O)O)O)O [1]
Ominaisuudet
Molekyylikaava C6H12O6
Moolimassa 180,156 g/mol
Sulamispiste 128–132 °C[2]
Liukoisuus veteen Liukenee veteen

Taloosi (C6H12O6) on aldoheksooseihin kuuluva monosakkaridi. Taloosi on luonnossa harvinainen.

Esiintyminen ja valmistus

Taloosi esiintyy harvinaisena luonnossa eräissä kasveissa ja bakteereissa. Taloosin glykokonjugaateilla ja sen johdannaisilla on antimikrobisia ja kasvainten kasvua ehkäiseviä ominaisuuksia. Taloosia voidaan valmistaa hydrolysoimalla hygromysiini B:tä. Tehokkaampi tapa on kuitenkin pelkistää talonolaktonia, jota saadaan galakturonihaposta tai lähtemällä taloosin epimeerin galaktoosin trityylijohdannaisesta tai galaktoosista tekemällä galaktoosista ensin penta-asetaattijohdannainen.[2][3]

Liuoksessa taloosi esiintyy pääosin pyranooseina: liuoksessa noin 71 % on pyranooseina ja 29 % furanooseina. D-Taloosiliuoksen ominaiskiertokyky, eli kyky kiertää tasopolarisoidun valon värähtelysuuntaa, on +19,7.[2]

Lähteet

  1. Talose – Substance summary NCBI. Viitattu 24. lokakuuta 2012.
  2. a b c Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 948. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3
  3. Hualing Xiao, Guangfa Wang, Peng Wang & Yingxia Li: Convenient Synthesis of D-Talose from D-Galactose. Chinese Journal of Chemistry, 2010, 28. vsk, nro 7, s. 1229–1232. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 24.10.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla